Punaisen viivan teemat ovat edelleen ajankohtaisia, sanoo oopperateoksen Kemin kaupunginorkesterille ohjannut Laura Åkerlund. Teoksen kantaesityksestä Suomen Kansallisoopperassa tulee syksyllä kuluneeksi 40 vuotta.
Mitä annettavaa tämän päivän ihmiselle on teoksella, jonka tarina perustuu yli sadan vuoden takaisiin tapahtumiin ja jonka kantaesityksestä Suomen Kansallisoopperassa tulee syksyllä kuluneeksi 40 vuotta?
– Itse asiassa aika paljonkin, sanoo Helsingin koomisen oopperan johtaja Laura Åkerlund.
Puheena on Aulis Sallisen sävellykseen ja librettoon perustuva ooppera Punainen viiva, joka esitetään Kemin Tervahallissa 24., 26. ja 27. maaliskuuta.
Åkerlundin ohjaaman oopperan tuo näyttämölle Kemin kaupunginorkesteri yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa.
Teoksen teemat ovat Åkerlundin mukaan edelleen varsin ajankohtaisia ja universaaleja.
Kaiken aikaa meillä ja maailmalla tapahtuu esimerkiksi sitä, että ihmiset hakevat sosiaalisesti parempaa asemaa, uutta identiteettiä ja rooliaan yhteiskunnassa.
Kansalaiset kokevat yhä tänä päivänäkin häpeää, turhautuneisuutta ja suoranaista hätää köyhyydessä sinnitellessään.
Ja aina jostain ilmestyy niitä, jotka asioihin muutosta ajaessaan pitävät isoa ääntä, kiihottavat kansaa ja haastavat riitaa – eli ryydittävät sanomaansa vihapuheella – sekä katoavat paikalta, kun todellisuus osoittautuu joksikin muuksi kuin agitaatiossa on annettu ymmärtää.
Parisuhdetta hiertäviä kommunikaatio-ongelmia ei niitäkään ole saatu ratkottua.
– Punainen viivahan kertoo pääosin yhden perheen, Topi ja Riika Romppasen ja heidän lastensa tarinaa, Åkerlund huomauttaa ja jatkaa, että ooppera lähtee liikkeelle pienestä yksilöiden näkökulmasta ja laajenee isompaan yhteiskunnalliseen kuvaan.
– Tarinan keskeinen jännite syntyy naisen ja miehen välisistä suhteista ja rooleista.
Alkuaan Punainen viiva -ooppera pohjautuu Ilmari Kiannon samannimiseen, vuonna 1909 julkaistuun romaaniin. Teoksen tapahtumat kiertyvät vuoteen 1907, jolloin Suomessa järjestettiin ensimmäiset, yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat eduskuntavaalit. Tuolloin myös naiset saivat ensi kertaa asettua ehdolle ja äänestää eli mennä piirtämään punaisen viivan.
Topin ja Riikan tarinan lopussa punainen viiva tarkoittaa myös tragediaa.
Kiannon romaanissa tapahtumien näyttämönä on kainuulainen syrjäseutu.
Åkerlundin mielestä paikkakunnalla ei sinänsä ole merkitystä: tarinahan voisi sijoittua minne vain, missä eletään etäämpänä kasvukeskuksista.
Aihepiirinsä ja varsin perinteisen sävelkielensä ansiosta Punaista viivaa on pidetty ”karvalakkioopperana”.
– Se on 1970-luvun luonnehdinta, ja omasta mielestäni se on vähän hassu nimitys. Itse kutsuisin tätä mieluummin Suomi-realismiksi, Åkerlund huomauttaa.
Vaikka tarinan perusteemat ovat synkkiä, ei Kiannon romaania sen paremmin kuin Sallisen oopperaakaan ole pidetty tunnelmaltaan yksinomaan masentavana. Pikemminkin on nähty, kuinka hahmoista välittyy sympaattinen, miltei sankarillinen jääräpäisyys.
Tuoko Åkerlund – kenties taustansa kautta – teoksen tunnelmaan vielä jonkinlaisen koomisen silauksen?
– Tämä on pohjimmiltaan vakava teos, enkä ole alkanut liimata tähän mitään ylimääräistä. Helsingin koominen ooppera on oma organisaationsa, ja tämä on Kemissä paikallisin voimin toteutettu ponnistus, ohjaaja sanoo.
Mukana olevista taiteilijoista pohjoissuomalainen tausta on esimerkiksi Riikan roolissa olevalla mezzosopraano Virpi Räisäsellä ja agitaattori Puntarpään roolissa olevalla tenori Aki Alamikkotervolla. Oopperan kuoro-osuuksissa kuullaan Meri-Lapin oratoriokuoron lisäksi Tuiran kamarikuoroa.
– Ja onhan meillä mukana myös (kemiläistynyt teatteriohjaaja, laulaja) Hannele Kauppinen eli Taiska. Hän tekee tässä oopperadebyyttinsä Kunillan roolissa, mikä on itsellenikin suuri kunnia.
Idea Punaisen viivan tuomisesta Kemiin on lähtöisin Kemin kaupunginorkesterin taiteelliselta johtajalta, kapellimestari Erkki Lasonpalolta.
– Olemme tunteneet toisemme vuosia. Pari vuotta sitten hän ehdotti oopperan tekemistä Kemiin, koska sellaista ei ollut kaupungissa vähään aikaan esitetty, Åkerlund muistelee.
Ja yhdessä Suomen punaisimmista kaupungeista kun ollaan, myös tuotantoon otettava oopperateos valikoitui varsin luontevasti.
Mielenkiintoisena yhteensattumana Åkerlund mainitsee olleensa mukana Pekka Milonoffin ohjaamassa Punaisessa viivassa, kun sitä tehtiin Suomen Kansallisoopperassa runsaat kymmenen vuotta sitten. Tuolloin Åkerlund oli Kansallisoopperassa ohjausassistenttiharjoittelijana.
Teokseen liittyy lisäksi muuan toinen, hykerryttävä huomio.
– Äitini sukujuuret ovat Kainuussa lähellä Suomussalmea, ja äidin puolen suvusta löytyy myös Romppasia.
Punainen viiva
Säveltäjä Aulis Sallisen ooppera, johon Sallinen teki musiikin lisäksi myös libreton.
Kantaesitettiin Suomen Kansallisoopperassa Helsingissä 30.11.1978. Päärooleissa baritoni Jorma Hynninen (Topi) ja sopraano Taru Valjakka (Riika).
Kuvaa kainuulaisen Topi ja Riika Romppasen perheen sinnittelyä epätoivon, köyhyyden ja nälän sävyttämässä arjessa.
Teosta on esitetty Suomen Kansallisoopperassa myös Pekka Milonoffin ohjaamana (ensi-ilta 2007) sekä lisäksi ainakin Savonlinnassa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa (ensi-ilta 2009, ohjaus Leena Salonen).
Ooppera on nähty myös Lontoossa, Tukholmassa , Zürichissä, New Yorkissa sekä Neuvostoliitossa.
Itänaapuriin suuntautuneella kiertueella 1982 teos otettiin vastaan vaihtelevasti. Moskovan Bolshoi-teatterissa osa yleisöstä poistui paikalta väliajalla. Leningradissa ja Tallinnassa vastaantotto oli pikemminkin haltioitunut.
Punainen viiva Kemissä
Sävellys ja libretto Aulis Sallinen.
Päärooleissa mezzosopraano Virpi Räisänen (Riika), baritoni Jaakko Kortekangas (Topi), bassobaritoni Juha Uusitalo (Simana Arhippani), tenori Aki Alamikkotervo (agitaattori Puntarpää), tenori Mika Nisula (rovasti) ja mezzosopraano Annastiina Tahkola (Kaisa).
Ohjaaja Laura Åkerlund, kapellimestari Erkki Lasonpalo, lavastus ja puvustus Anne Lasonpalo ja ammattiopisto Lappia, valot ja ääni Tuomas Rajaniemi (Lappia).
Kuoroina Meri-Lapin oratoriokuoro ja Tuiran kamarikuoro. Kuorojen valmennuksesta vastaavat Ville Mankkinen ja Risto Laitinen.
Esitykset Kemin Tervahallissa 24.3. kello 15 sekä 26.3. ja 27.3. kello 19.
Laura Åkerlund
Helsingin koomisen oopperan toimitusjohtaja ja taiteellinen johtaja (2016–), oopperaohjaaja ja pianisti.
Syntynyt Helsingissä 1987.
Filosofian maisteri (musiikkitiede, Helsingin yliopisto), suorittanut lisäksi Sibelius-Akatemiassa oopperaohjaajan koulutuksen sekä opiskellut muun muassa teatteritiedettä ja saksaa Freie Universität Berlinissä.
Aiempia ohjauksia muun muassa Tshaikovskin Eugen Onegin (Pietari, Venäjä, 2015) ja Verdin La Traviata (Punkaharju, 2015).
