Puolustusministeri Jussi Niinistö sohaisi muurahaispesää Yleisradion haastattelussa, kun hän otti kantaa Ahvenanmaan sotilaspoliittiseen asemaan. Ahvenanmaa on nyt demilitarisoitua aluetta. Siellä ei ole sotilaita eikä aseita.
Tilanteella on juurensa jo Krimin sodan päätöksessä, vuodessa 1856. Vuonna 1922 taas solmittiin 13 maan voimin Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus. Samoin saarten demilitarisaatiosta on sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Sopimusten tarve jo kertoo olennaisen: Ahvenanmaalla on merkittävä strateginen asema. Se on taas vahvistumassa, kun jännitys on Itämeren alueella lisääntynyt.
Ruotsi on jo tehnyt johtopäätöksensä liittyen Gotlantiin. Sotilaista kertaalleen tyhjennetylle saarelle on palautettu joukko-osasto. Kyse on Venäjän uhkaa vastaan varautumisesta.
Puolustusministeriä sopii kiittää siitä, että hän on nostanut esiin tosiasian, joka on syytäkin muistaa: Itämeren sotilaallisen konfliktin aikana Ahvenanmaa ei ilman muuta pysyisi rauhan tyyssijana.
Asian sanominen ääneen kuuluu luontevasti puolustusministerille – etenkin kun Ahvenanmaan demilitarisoitu asema ei poista Suomen velvollisuutta puolustaa maakuntaa. Siitä Suomella on olemassa myös suunnitelmansa.
Ahvenanmaalla Niinistön kannanotto on aiheuttanut herkistymisreaktion. Näin ehkä siksi, että Niinistö otti kantaa asioihin, jotka ovat olennainen osa Ahvenanmaan identiteettiä: saaren aseistamattomuuteen ja sen itsehallinnolliseen asemaan
Ärtymystä todennäköisesti lisäsi se, että kantaa otti edustaja perussuomalaisesta puolueesta, jossa suhtautuminen Ahvenanmaahan on ollut kaunan kyllästämä.
Siitä, lisäisikö Ahvenanmaan varustaminen saaren turvallisuutta tai vakautta Itämeren alueella, on vastakkaisia näkemyksiä. Puhtaasti sotilaallisesta näkökulmasta katsottuna saari ilman asevoimaa on konfliktin tullessa helposti vallattavissa.
Varustamisen tiellä on kuitenkin se, että käytännössä Suomen pitäisi vetäytyä vuoden 1922 ja vuoden 1940 sopimuksista. Se, mitä seurauksia tästä tulisi, on pitkälle arvailua.
Sekä presidentti Sauli Niinistö että pääministeri Juha Sipilä ovat todenneet, ettei Suomi voi omin päin lähteä muuttamaan noita sopimuksia. Presidentti Niinistö on myös muistuttanut, että ahvenanmaalaisiakin pitää asiassa kuulla.
Vaikutelmaksi siis jää, ettei Suomen nykyinen ulkopoliittinen johto aio lähteä sopimuksia murtamaan tai mitätöimään.
Kumpikin Niinistö on kuitenkin maininnut yhden seikan, joka voi sopimusten entiselleen jäädessäkin luoda Ahvenanmaalle lisäturvaa: Suomen ja Ruotsin vahvistuvan puolustusyhteistyön.
Myös Ruotsin intressinä nimittäin on, ettei lähisaarelle pääse nousemaan ”vihreitä miehiä” tai muitakaan venäläisiä sotilaita. Näin Suomi tuskin joutuisi puolustamaan maakuntaansa vain omin voimin.
Pääkirjoitus