Paras - ja usein myös ainoa ystäväni - halusi keksiä itseään kuvaavan nimen. Sellaisen, mikä aikanaan niitataan hänen kierrätysmateriaalista valmistettuun hautakiveensä.
Hän päätyi sanaan negaatio eli tässä tapauksessa Negaatio.
Syyt olivat yksinkertaiset. Hän pitää itseään maailman negatiivisimpana ihmisenä. Kaikki, mihin hän koskee, muuttuu mullaksi - mustaksi mullaksi.
Tämä on taas saanut epäonnistumisen kokon roihuamaan pääsiäisestä laskiaiseen ja myös sillä välillä. Epäonnistumiset ovat ruokkineet epäonnistumisia niin, että epäonnistumisilla on yhtä aikaa ähky, bulimia ja hengenvaarallinen ylipaino.
Hänen sanakirjastaan on poistettu sanat "itseluottamus" ja "tulevaisuus" - jopa "auringonnousu". Miksi sellaisia sanoja pitäisi olla, joita ei ole enää olemassa, ei tapahdu?
Ihminen, jonka maailmankatsomus on yltiönegatiivinen, haluaa tietenkin lisänimekseen Negaation.
Ainoa huono puoli on se, että sellainen sana on jo keksitty. Negaatio = kielto, kieltäminen.
No niin. Näinhän tässä pitikin käydä.
Ystäväni - paras ja usein myös ainoa - ei halunnut luovuttaa. Ei tässä asiassa. Hautakiveen, jota kohta kuitenkin kaiken järjen mukaan tarvitaan, on saatava nimi.
Nimi, joka muistetaan.
"Tässä lepää maailman negatiivisin ihminen. Rauha hänen negatiiviselle sielulleen."
Selvitystyö selvitti, että selvästikin negaatio on sana, joka kuuluu logiikan piiriin.
Logiikka on ystäväni - parhaan ja usein myös ainoan - lempilaji. Logiikka, järjellinen päättely, on ymmärrettävää, koska loogisesti pääteltynä kaiken tulee hänen mukaansa päätyä hänen kohdallaan negatiiviseen lopputulokseen.
Logiikka - logismi. Negaatio - negasmi tai negismi.
Kumpaakaan sanaa ei löytynyt netistä. Negismin sijaan google tarjosi nudismia. Se sopii huonosti asiaan, sillä nudismi perustuu vapaaehtoisuuteen eikä epäonneen, joka riistää vaatteet väkisin päältä.
Ystäväni - paras ja usein myös ainoa - tarvitsi vielä kuitenkin toisenlaisen substantiivin. Hän tarvitsi sanan, joka kuvaa ihmistyyppiä: vain ja ainoastaan häntä.
Logistikko - negastikko.
Siinä se oli. Sanaa ei ole googlen mukaan olemassa. Sana kuvaa häntä täydellisesti.
Asioilla on paha tapa rönsyillä. Pelkkä hautakivi jää kalpeaksi ja valjuksi viimeiseksi suunnitelmaksi.
Negastikko on ansainnut lisää rekvisiittaa, joka kuorruttaa tämän hypernegatiivisen tomumajan takaiskuja ja epäonnea ylistävällä kermavaahdolla.
Hautajaismusiikkia ei tarvinnut kauan miettiä. Maija Vilkkumaan kappaleen sanat tekivät häneen heti ensimmäisellä kerralla vaikutuksen: "...mä sanon viimeisen sanani ja se on EI."
Kukat ovat kaktuksia. Ruokana tarjotaan vettä ja leipää. Hautajaiset siirretään, mikäli paistaa aurinko.
Pappi on mykkä, kanttori kädetön ja suntio sokea.
Vieraat ovat varkaita, hiekka sepeliä ja arkussa vasta viittä vaille vainaa.
Paras - ja usein myös ainoa - ystävä ei pääse tulemaan. Hän myöhästyy kuitenkin bussista.