Kirjoittaja on kunta-alan ammattiliiton KTV:n puheenjohtaja.
Verotus on keino rahoittaa yhteisen hyvän hankkeita. Eduskuntavaalien lähestyessä puhe verotuksesta vilkastuu. Verotyöryhmien selvitykset antavatkin hyvän pohjan arvioida verotuksen rakenteellisia muutostarpeita. Samalla on syytä muistaa, että verotuksen kokonaistaso ratkaisee viime kädessä myös julkisten menojen tason.
Valtion suuret omaisuudenmyyntitulot sekä korkomenojen lasku mahdollistivat pian päättyvällä hallituskaudella tuntuvasti suuremmat veronkevennykset kuin mihin hallitusohjelmassa oli sitouduttu. Tavoitteeksi asetetun 10-11 miljardin markan sijasta veronkevennykset yltävät liki kaksinkertaisiksi ilman, että julkisia menoja olisi jouduttu leikkaamaan tai että valtiontalous olisi ajautunut alijäämäiseksi. Suotuisa tulos ei johdu veronkevennysten tuottamista voimakkaista kasvusysäyksistä ja veronkevennysten omarahoitteisuudesta edes puolittain. Dynaamiset vaikutukset ovat vankan näytön perusteella ikävä kyllä laimeita. Kun tilannekohtaiset erityistekijät jatkossa väistyvät, verotus määrittää entistä tiukemmin hyvinvointipolitiikan mahdollisuudet. Kyse on valinnoista, kenelle annetaan ja keneltä otetaan.
Kansalaisten viesti päättäjille on yksituumainen. Vaikka verotuksen keventäminen on sinänsä toivottavaa, noin 80 prosenttia kansalaisista ei pidä verokevennyksiä järkevinä, jos seurauksena on sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden heikkeneminen. Kansalaisten odotuksia kansanedustajaehdokkaiden linjauksista kuvastaa tarkemmin tuore Kunnallisalan kehittämissäätiön ilmapuntarikysely. Odotusten kärjessä ovat toimiminen sosiaalisesti tasa-arvoisempien elinolojen puolesta sekä kunnallisten palveluiden heikentämisen torjuminen. Vain 16 prosenttia vastaajista antaa tukensa julkisten menojen karsinnalle. Suhtautuminen julkisiin menoihin on myös puolueittain hyvin yhtenäistä lukuun ottamatta kokoomuksen kannattajia, joista 28 prosenttia tukee menojen karsintaa.
Suuryhtiöiden johtajien veronkevennysvaatimukset on mielenkiintoista rinnastaa keskusteluun yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. Miten kansalaismielipiteen kunnioittaminen ja yhteiskuntavastuu liittyvät yhteen? Onko valtioiden kilpailuttaminen verotuksella sosiaalisesti vastuullista?
Trendinhaistelijoiden mukaan globaali omatunto on se megatrendi, jonka mukaisia viestejä yritykset haluavat toiminnallaan välittää. Monikansallisten yhtiöiden kohdalla yhteiskuntavastuullisen toiminnan olosuhdesidonnaisuus on tärkeä tunnistaa. Se, mikä on suotavaa Kiinassa tai Intiassa, ei ole sitä Suomessa. Yhtiöiden koulut, päiväkodit ja sairaalat ovat patruunakapitalismia, jonka uusi rantautuminen veisi pohjaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustalta: kansalaisten tasavertaisilta sosiaalisilta oikeuksilta, jotka rahoitetaan yhteisin verovaroin eikä yksityisellä hyväntekeväisyydellä.
Ontot veropuheet, joissa kartetaan keskustelua siitä, mistä on luovuttava, jos verotusta päätösperäisesti merkittävästi kevennetään, ovat harhaanjohtavia ja sellaisena vastuuttomia.