”Imetään sitä hymyä!” on tuttu käsky armeijan käyneille. Tätä maanpuolustuksen kannalta verrattain vähäpätöistä sotilastaitoa eli naaman peruslukemilla pitämistä harjoiteltiin alokasaikana usein iltavahvuuslaskennan yhteydessä.
Myös Pääesikunnassa laskeskellaan joukkojen vahvuuksia. Siellä kasvot ovat todennäköisesti pysyneet peruslukemilla ilman hymyn imemistäkin. Sodan ajan joukkojen koko pieneni 350 000:sta 230 000:een tänä vuonna. Vielä 1990-luvulla sodan ajan vahvuudessa oli yli puoli miljoonaa suomalaista.
Vaikka hymy ei ole aina herkässä maanpuolustusasioissa, on Pääesikunnassa ollut viime aikoina selvä ilonaihe: reserviläiskirje.
Viime viikolla käynnistyneen kirjekampanjan voi julistaa jo nyt onnistuneeksi, vaikka suurin osa 900 000 kirjeestä odottaa vielä lähetystä. Reserviläiskirjeellä Puolustusvoimat on onnistunut kiinnittämään laajasti kansalaisten huomiota reserviläisasioihin lietsomatta kuitenkaan pelkoa.
Poikkeuksellinen kirjeralli herätti suurta kiinnostusta ennen kuin ensimmäinenkään kuori oli matkalla. Kirje sinällään ei ole erikoinen. Siinä luetellaan ytimekkäästi vastaanottajan nimi, sotilasarvo, siviiliammatti sekä mahdollinen sodan ajan sijoitus ja tehtävä.
Sodan ajan tehtävään liittyvät tiedot ovat toki olleet saatavissa Puolustusvoimien aluetoimistoista jo aiemminkin. Oma sodan ajan tehtävä kiinnostaa monia, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että sitä asiasta tehden lähdettäisiin selvittämään konttorista. Sen vuoksi kirje on toimiva ratkaisu.
Reserviläiskirjeen saama huomio on ollut välillä yliampuvaa. Kirjeestä on löydetty sellaisia ulottuvuuksia ja merkityksiä, joita paljaalla silmällä on vaikea nähdä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien haastatteleman psykoterapeutin mukaan ”kirjeet ovat osa Suomen tarinaa. Samaan tarinaan kuuluvat Tuntematon sotilas ja talvisota.”
Olipa reserviläisen henkilötietoja sisältävä kirje osa Suomen suurta sotatarinaa tai ei, se on varmaa, että kirjekampanja on saanut vetoapua Venäjän karhulta, jonka viime aikainen teutarointi on nostanut Suomen turvallisuustilanteen yleiseksi keskusteluaiheeksi.
Kansainvälisen lisämausteen mediasoppaan ripautti Newsweek, joka jutussaan yhdisteli toisiinsa päätöksen kirjeiden lähetyksestä ja kansainvälisen turvallisuuspoliittisen tilanteen. Puolustusvoimien viestintäosasto kiirehti korjaamaan, että päätös kirjekampanjasta tehtiin jo vuonna 2013 – selvästi ennen Ukrainan-kriisin puhkeamista. Tausta-ajatus kirjekampanjalle on sitäkin vanhempi.
Asevelvollisuutta selvittänyt Risto Siilasmaan työryhmä suositti vuonna 2010 luovuttamassaan raportissa Puolustusvoimia pitämään tiiviimmin yhteyttä reserviin.
Suosituksissa tuotiin esille myös se, että reserviläiselle pitäisi kertoa sijoittumisen päättymisestä sodan ajan kokoonpanossa, jotta hän voi hakeutua muihin yhteiskunnan kriisivalmiutta ylläpitäviin tehtäviin
Asian merkitys on kasvanut samalla kun varsinainen sodan ajan joukko on pienentynyt.
Niille, joilla sijoitus on, pitäisi työryhmän mielestä antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa tehtävän sisältöön. Esimerkiksi esikuntiin sijoitettaville reservin upseereille pitäisi tarjota mahdollisuus hakea tarjolla olevia tehtäviä.
Raportin yhtenä johtoajatuksena oli, että reservi on sitoutuneempi, kun ihmisten yksilölliset vahvuudet otetaan paremmin huomioon. Tässä olisi opittavaa muillakin organisaatioilla kuin Puolustusvoimille.
Kolumni