Jos YK:n turvallisuusneuvosto päättää lähipäivinä Kosovon lopullista asemaa koskevien neuvotteluiden aloittamisesta, niin Kosovon albaaneilla on syytä nipistää itseään. Jos YK:n pääsihteeri Kofi Annan vielä nimittää neuvotteluiden vetäjäksi presidentti Martti Ahtisaaren, albaanit epäilemättä pitävät ratkaisua onnistuneena.
Jos Ahtisaari myös suostuu lähes epätoivoiseen yritykseen, se merkinnee muutamaa asiaa. Hän on saanut uskottavat, konkreettiset takeet sivustatuesta kansainväliseltä kontaktiryhmältä, johon kuuluvat Yhdysvaltain ja EU:n lisäksi Britannia, Ranska, Saksa, Italia ja Venäjä. Hänellä on pelivälineitä neuvottelupöytään sekä tarkasti määritelty toimenkuva.
Lisäksi se merkitsee, että Ahtisaari pitää onnistumista edes nippa nappa mahdollisena. Hän ei tieten tahtoen lähde Balkanille epäonnistumaan.
Edessä lienee joka tapauksessa muutaman kuukauden mittainen diplomaattinen ponnistus. Tulokset tai epäonnistuminen voidaan todeta ehkä jo ensi keväänä.
Serbit suhtautuvat Ahtisaareen albaaneja varovaisemmin. Se johtuu Ahtisaaren osuudesta Kosovon sodan päättymiseen 1999. Hän ei suinkaan käynyt Belgradissa neuvottelemassa Slobodan Milosevicin kanssa, vaan sanelemassa tälle lännen ja viime kädessä Yhdysvaltain ehdot.
Serbiassa tuolloin liikutellun jutun mukaan Ahtisaari olisi sysännyt kukkavaasin Milosevicin pöydältä osoittaakseen, miten tasaista jälkeä jatkossa syntyy, ellei Milosevic taivu. Monet Serbiassa pitivät ja jotkut taitavat epäillä tänäänkin Ahtisaarta "amerikkalaisten juoksupojaksi".
Lisäksi hänellä on rooli Kansainvälisessä kriisiryhmässä (International Crisis Group), joka on kansallismielisen serbipropagandan mukaan lobannut Kosovolle itsenäisyyttä.
Yleisen serbikäsityksen mukaan myöskään norjalaisen diplomaatin Kai Eiden tuore Kosovo-raportti ei ollut täysin tasapuolinen siitä huolimatta, että siinä osoitettiin kritiikkiä Kosovon väliaikaista hallintoa kohtaan.
Serbien mielestä - osin perustellusti - Kosovossa ei ole saatu toteutettua hallinnon, talouden, kansanryhmien suhteiden, turvallisuuden ja oikeusvaltion periaatteiden minimistandardeja. Toisin sanoen aika ei ole kypsä neuvotteluille, ja Kosovon "ryöstämiseen" johtavaa prosessia yritetään käynnistää väkisin.
Kosovolaisten ylivoimainen enemmistö eli albaanit puolestaan vaativat ehdottomasti itsenäisyyttä.
Ahtisaaren tai jonkun muun tehtäväksi tulee takoa osapuolten päihin poliittisten realiteettien tajua. Ja keskeinen tosiasia lienee, että USA:n lisäksi suurissa EU-maissa pidetään jo Kosovon itsenäistymistä jollakin aikataululla välttämättömänä.
Neuvotteluissa tullee olemaan ratkaisevaa EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön sivustatuki. EU voi tarjota syvenevää integraatiota, joka antaa serbikansalle paremman elämän eurooppalaisin standardein. Olli Rehn kävi jo Belgradissa avaamassa vakautus- ja assosiaationeuvottelut unionin ja Serbia-Montenegron välillä.
Serbit pitävätkin EU-jäsenyyttä toivottavana, mutta serbijulkisuuden mielestä jäsenyyden käyttö porkkanana Kosovo-neuvotteluissa on epäoikeudenmukaista. Samalla EU:lta odotetaan suurempaa tasapuolisuutta kuin amerikkalaisilta.
Jotta päästäisiin eteenpäin (kenties jonkinlaisen ehdollisen itsenäisyyden suuntaan eli YK:lla säilyisi veto-oikeus), USA:n ja EU:n on puhallettava samaan hiileen. Eikä albaani- ja serbiääriainesten saa antaa torpedoida yritystä. Niiden kytkös järjestäytyneeseen rikollisuuteen olisi katkaistava.
Venäjän suhtautuminen serbiveljiensä taivutteluun voi osoittautua hyvin merkittäväksi.