Oululainen joukkoliikenne kuuluu palveluihin, joista on viime vuosina saatu enemmän kielteisiä kuin myönteisiä uutisia. Edellisiin ovat tavanneet kuulua lippujen hintojen korotukset ja vuorojen vähennykset. Myönteistä kehitystä on ollut puolestaan citybussiliikenteen vakiintuminen.
Matkustajamäärillä mitaten onnikkaliikenteen sävel on kuitenkin ollut tiukasti mollissa. Tätä historiaa vasten tieto matkustajamäärien viimevuotisesta noususta on nyt sekä merkittävä että rohkaiseva.
Viimevuotinen matkustajamäärän 15 prosentin kasvu nosti koko vuoden matkustajalukeman jo noin kahdeksaan miljoonaan. Kun myytyjen lippujen määrä lisääntyi, kaupunki sai budjetoituun verrattuna noin miljoonan euron säästöt.
Toinen potti euroja jää säästöön onnistuneen kilpailutuksen ansiosta. Kun bussiliikenteen tueksi budjetoitiin viime vuodelle 10,7 miljoonaa euroa, nyt selvitään selvästi alle yhdeksällä miljoonalla.
Muutama vuosi sitten saatiin todeta karvaasti, mitä lippujen hintojen nostot merkitsevät. Esimerkiksi vuoden 2013 kesän korotus tipautti matkustajamääriä seitsemän prosenttia. Nyt on uskallettu kokeilla toista tietä.
Niin sanotun arvolipun käyttöönotto vuonna 2015 antoi mahdollisuuden edullisempiin lippuihin myös niille, jotka käyttävät onnikkaa satunnaisesti.
Samoin lasten ja nuorten matkalippujen hinnat putosivat. Asiakkaiden vastaus on ollut myönteinen.
Epäilemättä osansa on ollut muullakin kehittämistyöllä. Pysäkkien toimivat infonäytöt tuovat ennakoitavuutta matkustamiseen. Niin ikään vuoroja on rukattu kysyntää vastaamaan.
Kehujen arvoista on, että on mietitty, mitä voitaisiin tehdä toisin. Siihen on ollut aihettakin. Joukkoliikenteen voimakas laskukierre ei ole ollut mikään valtakunnallinen kaupunkiliikenteen vaiva vaan pikemminkin oululainen erityispiirre.
Suomalaisessa joukkoliikenteessä seisovat vedet näyttävät kaiken kaikkiaan vapautuneen. Onnibussit toivat kaukoliikenteeseen halvoilla hinnoillaan lähes sokin kaltaisen muutoksen, joka lopulta on nostanut linja-autoliikenteen suosiota kautta linjan.
Opetus on yksinkertainen: totuttuja käytäntöjä pitää aika ajoin arvioida ennakkoluulottomasti.
Oulussa viime vuonna saavutettuja säästöjä ei aiota käyttää lippujen hintojen alentamiseen nykyisestä. Säästöt aiotaan käyttää liikenteen kehittämiseen.
Hyvä niin, koska oululainen joukkoliikenne on edelleen kaukana siitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla. Joukkoliikenteen suosio näyttää silti Oulussakin perustuvan sekä palvelujen laatuun että hintaan. Jälkimmäistä korttia ei pidä pysyvästi siirtää sivuun.
Kaupunkiliikenteen tuki herättää usein närää – ja ennen kaikkea niissä kansalaisissa, jotka eivät tarvitse julkista liikennettä. Tuessa ei kuitenkaan ole mitään erikoista. Vain matkalipputuloilla pyörii tuskin yhdenkään eurooppalaisen kaupungin joukkoliikenne.
Pääkirjoitus