Taloudellinen kasvu lisää hyvinvointia, ja hyvinvointi tekee ihmiset onnellisiksi. Näin ainakin taloustieteilijät uskovat, sillä muutenhan jatkuvassa tulojen ja ostovoiman kasvun tavoittelussa ei olisi mitään mieltä.
Tämä taloustieteilijöiden uskonkappale on aina askarruttanut Kari Narsia, joka on tehnyt elämäntyönsä rahan maailmassa; Suomen Pankissa, valtiovarainministeriössä sekä pankkimaailmassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ranskassa.
Monesti hän on mietiskellyt, miten ihmiset tuntuvat käyvän vain tyytymättömämmiksi, että mikään ei kelpaa eikä riitä. Puhumattakaan kaikkein rikkaimmista, joista monet ovat jopa onnettomia, ja lisäksi ahneita keräämään lisää mammonaa itselleen.
"Tuntui ristiriitaiselta, että valtavan yltäkylläisyyden keskellä oli niin paljon pahoinvointia ja kielteistä kehitystä", Kari Nars sanoo.
Uuden rajun sysäyksen onnen olemuksen pohdintaan Kari Nars sai vuonna 1999, kun häneltä todettiin syöpä. Ihmisen olemassaolon raadollisuus kalvoi mieltä, epävarmuus oman elämän jatkumisesta pani miettimään, että ehkä eletyssä elämässä olisi voinut olla enemmänkin onnen hetkiä. Kuten monella seniorikansalaisella, mieltä askarrutti, että tässäkö kaikki.
"Kun sitten mietin, mikä oli ollut onnellisinta aikaa elämässäni, niin opiskeluaika tuntui siltä, vaikka silloin olin köyhimmilläni. Mutta olin nuori, oli paljon ystäviä ja läheisiä ihmissuhteita, ja rakkautta", Kari Nars kertoo.
Pohdinnat antoivat sysäyksen ryhtyä tutkimaan rahan ja onnen sidosta, jonka hedelmänä ilmestyi tänä syksynä Tammen kustantamana teos Raha ja onni. Kirjaa valmistellessaan kauppatieteiden tohtori ja valtiotieteen lisensiaatti Nars tutustui laajasti niin filosofian, psykologian, sosiologian kuin taloustieteen piirissä tehtyyn onnellisuustutkimukseen.
Tekopyhä suhde rahaan
Tutkimusmatka osoitti rahan ja onnen siteen varsin löysäksi. Onnentunne kyllä kohoaa jyrkästi tulojen noustessa kaikkein vähiten ansaitsevien joukossa, mutta sen jälkeen lisätulojen onnellistuttava vaikutus vesittyy nopeasti. Esimerkiksi World Values Surveyn 51 maata koskeva tutkimus vuodelta 2005 osoitti, että ihmisen onnellisuus lisääntyi tulojen kasvun myötä noin 10 000 dollarin vuosituloihin asti, mutta sen jälkeen tulojen lisäyksellä oli onnellisuuteen vain vähän merkitystä.
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA on kartoittanut suomalaisten onnellisuutta yli kaksikymmentä vuotta. Siitä aineistosta käy ilmi, että sitten 1980-luvun alkuun verrattuna suomalaisten onnellisuus on nyt alhaisemmalla tasolla, vaikka reaalitulot ovat kasvaneet reippaasti.
Lama oli ymmärrettävä syy onnellisuuden notkahtamiseen, mutta onnentunne laski jo ennen talouskriisiä. Onnen pohjalukemissa elettiin vuonna 1992, mutta tämänkään vuosituhannen puolella ei onnentunteissa ole kansallisesti päästy 80-luvun alun tunnelmiin.
"Talous on käynyt kovemmaksi. Lisääntyneet kilpailukykyvaatimukset, hektisyys ja epävarmuuden lisääntyminen aiheuttavat ihmisissä masennusta ja loppuunpalamisen oireita. Myös 90-luvun pankkikriisi jätti moniin ihmisiin arpia", Nars arvioi onnellisuuden vähenemisen syitä.
Rahan varaan ei siis kannata onneaan laskea, mutta sen sijaan kannattaa satsata perhe-elämään, hyvään terveyteen, ystäviin ja rakkauteen. Näin suomalaiset ovat arvottaneet onnellisuutensa tärkeimmät tekijät EVA:n kyselyissä. Seuraavina listalla ovat turvattu toimeentulo ja mielenkiintoinen työ.
Kari Nars suhtautuu suomalaisten arvotuksiin pienellä varauksella. Hyvät tulot, varallisuus ja korkea elintaso ovat tärkeysjärjestyksessä vasta 11. sijalla, mutta kuitenkin yli kaksi kolmasosaa suomalaisista lottoaa säännöllisesti ja tulopolitiikassa ja työpaikoilla taistellaan tiukasti joka eurosta ja sentistä.
"Meillä vallitsee tekopyhyys suhteessa rahaan. Sanotaan, ettei raha merkitse omassa elämässä paljon, mutta ihmisten teoissa sanoma on toinen."
Ihmiset näyttävät kuitenkin tietävän ne oikeat vastaukset onnen lähteille, vaikka teot toista puhuisivatkin. Perhesuhteiden merkityksestä kertoo esimerkiksi se, että psykologien mukaan naimisissa olevat ovat keskimäärin onnellisempia kuin yksineläjät. Naimisissa olevat elävät myös yksineläjiä pitempään.
Narsia kiinnostaa erityisesti tutkijoiden havainto, että miehet hyötyvät avioliitosta naisia enemmän. Naimisissa olevat miehet elävät huomattavasti naimattomia pitempään, mutta naimattomien ja naimisissa olevien naisten välillä ero eliniän pituudessa ei ole yhtä merkittävä. Sama pätee onnellisuuden kokemuksessa; naimattomat miehet ovat keskimäärin naimattomia naisia onnettomampia. Nainen on miehelleen yleensä parempi uskottu ja tarjoaa hänelle enemmän sosiaalista tukea kuin mies vaimolleen.
"Avioliitto näyttää olevan ainoa sosiaalinen suhde, jossa naiset pärjäävät miehiä huonommin."
Sosiaalisten suhteiden tärkeyteen onnen lähteenä viittaa se, että köyhissä Argentiinassa ja Brasiliassa ihmisten on havaittu olevan onnellisempia kuin monissa rikkaissa maissa niiden perhe- ja ystävyyskeskeisen elämäntavan takia.
Sukujuuret Pietarsaaressa
Kari Narsin voi väittää saaneen hyvät onnen edellytykset jo äidinmaidossa, sillä hän on kotoisin Pietarsaaresta, suomenruotsalaisesta suvusta. Useammat onnellisuustutkimukset ovat osoittaneet, että rannikon ruotsinkieliset kokevat itsensä keskimäärin onnellisemmiksi kuin muut suomalaiset ja he ovat myös Suomen pitkäikäisimpiä. Hyvinvoinnin on arvioitu johtuvan paitsi rannikkoseudun monipuolisesta ruokavaliosta myös yhteisöllisestä elämänmuodosta.
Kari Nars tunnistaa sukutaustastaan myönteistä sosiaalista pääomaa. Kotona Pietarsaaressa sosiaaliset siteet olivat vahvoja ja läheisiä, huumori kukki ja sukuyhteys oli tiivis. Varsinkin vielä hänen isänsä elinaikana suku kokoontui yhteen tämän tästä.
Muuttoliike synnyinseuduilta ja kiireet työelämässä kuitenkin löysyttivät yhtey-
denpitoa. Kari Nars lähti Pietarsaaresta Helsinkiin opiskelemaan ja sitä tietä maailmalle vuonna 1959. Hänen sosiaalisesta elämästään tuli erilaista kuin lapsuudenkodissa.
"Kiireisessä, persoonattomassa kaupunkiyhteiskunnassa ihmissuhteista on tullut pinnallisempia ja läheisiä ystäviä on paljon vähemmän kuin ennen."
Työ tuottaa tyydytystä
Nars on nyt 66-vuotias ja tekee edelleen töitä erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Hänen asemassaan oleville miehille tyypilliseen tapaan Nars pohtii, että työlle tuli uhrattua aikoinaan kovin paljon aikaa. Muuttiko kolmen vuoden tutkimusmatka onnen olemukseen millään tavalla häntä itseään?
"Kyllä se terävöitti omaa ajattelua siitä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä. Pyrin nyt olemaan enemmän perheen kanssa ja viettämään enemmän aikaa kivojen harrastusten, kuten golfin, metsästyksen ja lukemisen parissa."
Yllättävää pitkän linjan pankkimieheltä suositella ihmisiä löysäämään, keskittymään enemmän perheeseensä ja ystäviin ja unohtamaan mammonan tavoittelun. Markkinatalous kuitenkin perustuu siihen, että talouden pitäisi kasvaa. Jo talouskasvun hidastumisesta puhutaan julkisuudessa huolestuneena.
"Mitä siitä, vaikka talouskasvu hieman vähenisi, esimerkiksi kolmesta prosentista puoleentoista, jos ihmisten onnellisuus lisääntyisi. Päämäärämmehän kuitenkin pitäisi olla onnellinen elämä", Nars sanoo.
Kokopäiväisen työskentelyn hän on jättämässä vuoden vaihteessa. Vaikka Nars miettiikin uhranneensa jossain elämänvaiheessa työlleen liikaa aikaa, on työ joka tapauksessa tuottanut paljon tyydytystä ja myös onnentunteita.
"Mielekäs työ on kuitenkin äärimmäisen tärkeätä. Myös se tekee onnelliseksi, että voi käyttää omaa potentiaaliaan."
"Rahan ja onnen" luulisi siis tuottaneen tekijälleen onnentunteita, onhan kirjan tekeminen tärkeästä aiheesta mielekästä työtä ja siinä taatusti saa käyttää potentiaaliaan. "Olin onnellinen, kun sain kirjan valmiiksi, ja vaimoni huokaisi helpotuksesta. Sen parissa työskentely tuotti kyllä ahaa-elämyksiä ja sitä kautta tyydytystä, mutta toisaalta aihe oli niin laaja ja jopa vaikeampi toteuttaa kuin esimerkiksi oma väitöskirja. Pari kesää ja useimmat illat ja viikonloput menivät kirjan parissa aivan harakoille. Välillä olin hankkeen takia enemmänkin onneton kuin onnellinen", Nars naurahtaa.