Tuoko raha ihmisille onnea, varsinkin jos sitä tulee oikein paljon? Kansantaloustiede lähtee oppikirjoissaan siitä, että ihmiset haluavat aina vaan enemmän tuloja, jotta he voisivat ostaa niillä uusia hyödykkeitä eli tavaroita ja palveluita.
Pitkän linjan pankkimies, kauppatieteiden tohtori Kari Nars julkisti viikolla harvinaisen kirjan Raha ja Onni, jossa hän pohtii ihmisten onnea ja sitä, mitkä arvot siihen vaikuttavat.
Hän muistuttaa, että maailmankirjallisuudessa ja oopperataiteessa on viisi hallitsevaa teemaa: valta, rakkaus, onni, raha ja kuolema. Kaikkia niitä on tutkittu ja kaikista niistä on kirjoitettu valtava määrä tekstiä, mutta jostain syystä rahan psykologia on jäänyt hyvin vähälle eikä sitä käsitellä taloustieteen oppikirjoissa.
Nars todistaa kirjassaan, että tietyn tulotason jälkeen, maksimissaan noin 40 000 euroa bruttona vuodessa, lisäraha ei juuri lisää ihmisten onnellisuutta. Itse asiassa onnellisuuskäyrä alkaa loiveta jo 20 000 euron vuositulojen jälkeen lähes vaakasuoraksi, vaikka tulot kasvavat.
Pari vuotta sitten Olli-Pekka Ruuskanen väitteli kauppatieteiden tohtoriksi perheiden vapaa-ajan määrästä ja tulojen kasvusta eli hän liikkui saman teeman parissa kuin Nars.
Ruuskasen tutkimus todisti yllättävästi, että kun perheen tulot kasvavat, puolisoiden yhdessä viettämä aika vähenee eikä lisäänny. Käytännössä se tarkoittaa, että moni hyvätuloinen puurtaa pitkää päivää aamusta iltaan, jolloin yhteistä aikaa jää vähän.
Väitöskirjasta selvisi, että puolisoilla on arkisin yhteistä aikaa toisilleen noin tunnin veran. Kotityöt huiskaistaan läpi noin 20 minuutissa.
Jos ihminen on työtön tai palkka on niin pieni, että sillä on vaikea tulla toimeen, niin tietysti silloin lisäraha tuo onnea. Silloin voi ostaa parempaa ruokaa, saada kunnon vaatetta päälleen ja kenties paremman asunnon.
Miksi lisäraha ei sitten rauhoita, kuten sanotaan tai tuo lisää onnea? Olemmeko me kyltymättömiä eli heti kun saamme lisää rahaa tai uutta tavaraa, unohdamme ne pian ja alamme miettiä seuraavaa hankintaa? Narsin mukaan elämässämme mikään ei riitä, kun vertaamme sitä koko ajan täydellisyyteen ja kaiken lisäksi vertailemme omaa elämisemme tasoa naapurin tasoon.
Narsin mukaan miehet saavat avioliitosta yleensä enemmän kuin naiset. Naiset antavat miehille enemmän sosiaalista tukea ja toimivat parempina uskottuina kuin miehet. Vaikka avioliitossa yhteinen aika on kortilla, on sillä ainakin se merkitys, että naimisissa olevat miehet elävät huomattavasti pidempään kuin naimattomat.
Kun raha ei kerran tuo onnea, niin löytyisikö se onni kotoa neljän seinän sisältä, kunhan maltamme ensin pysähtyä ja kuunnella itsemme lisäksi lähimmäistämme?