Ihminen tavoittelee onnea. Halutaan olla onnellisia. Mitä se sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaa? Yhdellä yhtä, toisella toista. Useimmiten pyrkimystä johonkin sellaiseen, jota itsellä ei ole; tai jos on, halusta pitää siitä kiinni. Joka tapauksessa kyse on olotilasta, jossa on jollain tavalla turvallinen ja tyyni elo.
Herrojen Eva eli Elinkeinoelämän valtuuskunta kartoitti hiljattain teettämällään asennetutkimuksella suomalaisten onnellisuutta. Eva kysyi kansalta, olemmeko me onnellisia ja mikä saa meidät onnellisiksi. Kansa vastasi olevansa jotakuinkin onnellinen. Juuri kukaan ei tunnustanut olevansa täysin onneton.
Tutkimuksen mukaan ihmisten onnellisuus rakentuu karkeasti kolmen peruspilarin varaan: toimiviin ihmissuhteisiin, terveyteen ja turvattuun perustoimentuloon. Eli tekijöihin, jotka eniten ovat olleet uhattuina viime aikoina: avioerot rikkovat ihmissuhteita, terveysmittarit lupaavat sairasta vanhuutta ja työpaikkoja viskellään maailmalle.
Evan tutkimuksen perusteella ihmiset eivät pelkää, että Suomi ei menesty maapalloistuvan maailman talouksien kilpailussa. Meillä on omat vahvuutemme: uskotaan koulutukseen, osaamiseen ja uusimman tekniikan taitamiseen. Luottamusta pärjäämiseen näyttää siis tämän valossa olevan.
Tutkimus paljastaa yhden varsin merkittävän tekijän: ihmiset eivät usko rahan tuovan onnea. Myöskään valtaa ja sosiaalista asemaa ei pidetä erityisen tavoiteltavina. Oikeastaan raportista on luettavissa kaipuuta päinvastaisen arvomaailmaan. Jos raha, valta ja asema merkitsevät vaatimusta ottaa ihmisestä irti nykyistä enemmän, niille sanotaan kiitos ei. Ja tyydytään vähempään.
Ihmisten vastauksissa näkyy selvästi työelämän kiristynyt tahti. Yhä useampi kokee uupumusta työssä. Tämä puolestaan johtaa haluun siirtyä eläkkeelle heti kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Tahtoa varhaiseen eläkkeelle lähtöön ei ole muuttanut muuksi se, että työssä pidempään pysyminen nostaa tulevaa eläkettä. Tämä viestii juuri siitä, ettei raha ratkaisekaan kaikkea.
Se tiedetään kysymättäkin, että raha ei tuo onnea, mutta helpottaa joissain tilanteissa elämää. Sen tämä tutkimuskin kertoo. Nyt nähdään toisin kuin sodan jälkeen, että kaikkea on. Eri asia on, onko se kaikkien ulottuvilla. Rahaa tarvitaan, mutta ei välttämättä niin paljon, että eläisi jossain kummallisessa aineellisen yltäkylläisyyden tilassa.
Kiireen ja epävarmuuden kasvu työelämässä ovat yksi merkittävimmistä ihmisten pahaa oloa lisäävistä tekijöistä. Niiden mukanaan tuoma hiostuksen kasvu työssä on jakanut ihmiset uudelleen kahteen luokkaan: on niitä, jotka kokevat koko ajan olonsa epävarmaksi ja niitä, joiden kyltymättömästä rahanahneudesta tämä johtuu.
Kansantaloustieteen dosentti Martti Vihanto Turun kauppakorkeakoulusta arvosteli Helsingin Sanomien yleisönosastolla (14.3.2005) kovin sanoin pörssiyhtiöitä moraalittomasta liiketoiminnasta. Hän pitää optio- ja muita etuja itsekkäästi varjelevia yritysjohtajia merkittävänä moraalikadon riskinä kansantaloudelle. Vihanto pelkää tämän muuttavan myös työntekijät kyynisiksi, kun he pelkäävät joutuvansa irtisanotuiksi pörssikurssien kohentelun vuoksi.
Jos nykymeno jatkuu, Eva saanee tulevissa onnellisuustutkimuksissaan uutta päänvaivaa. Ellei nyörejä höllennetä, ihmiset jatkavat onnensa ongintaa jostain muualta kuin pidentämällä työssäoloaikaansa. Jatkuvalle kasvulle ja sen vaatimalle läkähdyttävälle kilpajuoksulle on saatava loppu. Ihmisen nimissä.