Suomen Pankkia koskevan lain uudistukselle kävi köpelösti keskiviikkona, kun toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos päätti vetää lakiesityksen pois eduskunnasta. Päätöksellä on yksi ikävä seuraus: Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimitysvalta säilyy presidentillä ainakin tämän vaalikauden.
Paineet presidentin nimitysvallan supistamiseen olivat kovat yleiseltä kannalta ja aivan erityisesti eduskunnassa, jonka yli presidentti Tarja Halonen on kävellyt nolosti jo kahdesti johtokunnan rivijäsenten nimityksissä. Eduskunta oli itse toivonut ja esittänyt, että presidentille jäisi vain pääjohtajan nimitysvalta.
Lakiesityksen kariutuminen on tappio Wideroosille, eikä hänen mainettaan kohenna ratkaisuun sisältyvä koston elementti. Kun hän vetää koko lakiesityksen pois, eduskuntakaan ei saa tahtoaan läpi. Presidentin nimitysvalta säilyy ennallaan.
Pääsyynä onnettomaan lopputulokseen oli se, etteivät hallitus ja talousvaliokunta pystyneet sopimaan Suomen Pankin voittovarojen jaosta sivistyneesti. Hallitus halusi muuttaa nykyistä lakia niin, että voittovarat tuloutettaisiin kutakuinkin kokonaisuudessaan valtiolle; keskuspankin varausten tekomahdollisuuksia olisi supistettu samalla. Tämä ei käynyt kuitenkaan eduskunnan pankkivaltuustolle, talousvaliokunnalle, monille hallituspuolueiden kansanedustajille, Suomen Pankille eikä myöskään Euroopan keskuspankille.
Voittovarojen jaon osalta Wideroosin päätöksen seurauksesta voi sanoa vain hyvää. Hallituksen esitys oli nimittäin kohtuuton Suomen Pankin kannalta. Voittovarojen siirto valtion budjetin tilkkeeksi olisi syönyt pankin varantoja ja vaarantanut olennaisesti keskuspankin mahdollisuuksia hoitaa sille määrättyjä tehtäviä. Näissä oloissa on parempi säilyttää nykytilanne, jossa pankin voittovaroista voidaan tulouttaa valtiolle vain puolet.
Suomen Pankin johto pani koko arvovaltansa peliin muuttaakseen hallituksen esitystä voittovarojensa jaosta, mutta sitä ei kuunneltu hallituksessa. Wideroosin olisi olettanut hakevan kohtuullista sopuratkaisua viimeistään Euroopan keskuspankin kielteisen lausunnon jälkeen, mutta se kaikui kuuroille korville. Hän olisi voinut niin ikään irrottaa Suomen Pankin johtokunnan jäsenten valinnan laista ja viedä edes sen läpi, mutta tämäkään vaihtoehto ei hänelle sopinut. Eikö ministeri tunne kompromisseja lainkaan?
Onnettomista käänteistä ja lakiesityksen poisvedosta voi tehdä vain yhden päätelmän: ainakaan näin ei saa vakavia asioita hoitaa. Hallituksen ja eduskunnan eli maan korkeimpien poliittisten päättäjien pitää pystyä ratkomaan vaikeatkin ongelmat keskenään kärsivällisesti.
paakirjoitus@kaleva.fi