Taloustutkijat ovat tällä vuosituhannella kiinnostuneet onnellisuuden tutkimisesta. Tutkimuksen yksi keskeinen lähtökohta on se, että onnellisuuden kokeminen ei ole teollisuusmaissa viime vuosikymmeninä lisääntynyt, vaikka kansantalouden kakku on paisunut moninkertaiseksi.
Siksi Suomessa ja monissa muissakin maissa haikaillaan vanhojen hyvien aikojen perään, vaikka ne eivät taloudellisesti olleetkaan parempia. Samalla erilaiset oireet kuten rikollisuus, alkoholismi ja masentuneisuus ovat lisääntymään päin.
Ristiriita on olemassa, ja siksi kiinnostus aihetta kohtaan on kasvanut nopeasti.
Onnellisuus ei Suomessakaan ole lisääntynyt viimeisten 25 vuoden aikana, pikemminkin päinvastoin. Suomeen syntymistä voi silti pitää todellisena onnenpotkuna, sillä Elinkeinoelämän valtuuskunnan laatiman raportin mukaan 81 prosenttia suomalaisista ilmoittaa olevansa onnellinen tai melko onnellinen. Lomakkeesta kohdan "ei lainkaan" tai "ei kovin onnellinen" valitsee vain 14 prosenttia. Eri maiden välisessä vertailussa se on huippuluokkaa.
"Onnellisuus on todella korkealla, ja helppoja saumoja sen lisäämiseksi tuskin on", sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Petri Böckerman, joka on selvittänyt työllisyyden ja onnellisuuden välistä yhteyttä. Tuloksena oli, että edes 1990-luvun lama ja suurtyöttömyys ei sanottavasti horjuttanut suomalaisten onnea.
"Keskimääräinen onnellisuus ei vähentynyt, mikä oli melko yllättävää", sanoo Böckerman. "Yksi selitys sille on se, että hyvinvointivaltio ja sen turvaverkostot todellakin toimivat".
Muissa maissa, kuten Venäjällä ja Länsi-Euroopassa, makrotalouden heilahtelut ovat vaikuttaneet ihmisten tyytyväisyyteen selvemmin.
Varakkaat ihmiset ovat keskimäärin hieman onnellisempia kuin pienituloisemmat, mutta rikkauksien määrällä ei sinänsä ole juurikaan merkitystä. Rikkaat vain kokevat olevansa onnekkaampia verratessaan omaa tilannettaan muihin. Jo noin 10 000 euron tulotason jälkeen rahan onnellisuutta lisäävä vaikutus pienenee selvästi.
"Elintaso on tavallaan saavuttanut kyllästymispisteen", sanoo Böckerman.
Ihmiset tottuvat nopeasti varallisuuteen ja teknologian parannuksiin, ja samalla vaatimustaso kasvaa jatkuvasti. Kuluttamisen tuoma onnellisuusvaikutus on lyhtyaikainen, mikä vain nopeuttaa kilpailua.
Kilpailuteorian mukaan Rolls Roycen omistaminen ei tunnu miltään, jos kaikilla on sellainen. Jos yhdellä naapurilla on loistoauto ja muilla kupla, tilanne on toinen. Tästä syntyy statusralli, jossa ei ole voittajia ilman häviäjiä.
EVA-raportin mukaan suomalaiset tunnistavat tällaisen elintasokilpailun hyvin ja hylkivät sitä. Käytännössä se ei kuitenkaan näy, sillä yksityinen kulutus on meilläkin jatkuvasti kasvanut.
Ihmisluontoon kuuluu myös se, että mikä tahansa menetys on kipeämpi kuin voitto. Satasen palkanlisä vaikuttaa tyytyväisyyteen vähemmän kuin samansuuruinen leikkaus.
Suuret tuloerot ja statuskuluttaminen lisäävät onnettomuutta, ja siksi esimerkiksi englantilainen Richard Layard mätkäisisi ylellisyysveroja rikkaille, jotka hänen mielestään turmelevat muiden onnea.
Lähteet:
Happiness. Lessons from a New Science, 2005, Richard Layard.
Onnellisuuden vaikea yhtälö, EVA-raportti 2005, Kai Torvi, Pentti Kiljunen.
Miksi tutkia onnellisuutta maassa, jossa kahdeksan kymmenestä ilmoittaa olevansa onnellisia? Tieteessä tapahtuu 5/2005, Esa Mangeloja ja Tatu Hirvonen.