Onnellinen ihminen on saanut hahmon. Huippuonnellinen suomalainen on vähän varttuneempi keskituloinen kotiäiti, joka asuu pienellä paikkakunnalla, on naimisissa ja uskoo Jumalaan.
Kun noita määreitä alkaa repiä irti toisistaan, paljastuu paljon uutta ja ihmeellistä Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijan Petri Böckermanin ja Helsingin kauppakorkean professorin Pekka Ilmakunnaksen ihmisen onnellisuuden ja työllisyystilanteen välistä suhdetta kartoittaneesta tutkimuksesta
Työ ei sitten kuitenkaan ole se, joka tekee ihmisestä onnellisen. Tai kääntäen: työttömyydellä ei näytä olevan vaikutusta onnellisuuteen. Eikä rahallakaan voi onnellisuutta ostaa.
Lukon onneen ja tyytyväisyyteen voi avata kovin arkisin, halvoin ja helpoin keinoin.
Vaikka media kertoo päivittäin tapoista, kriiseistä, joukkohaudoista ja sodista, voisi kuvitella, että onnellisuus on kadonnut maailmasta. Eri tutkimusten mukaan kuitenkin enemmistö ihmisistä ilmoittautuu yhä tyytyväisiksi.
Onnellisuustutkimusta varten suomalaisilta on kysytty 1990, 1996 ja 2000 tietä onnellisuuteen. Samoja kysymyksiä on esitetty kymmenissä eri maissa. Muualla tehdyt tutkimukset toistavat yhä vanhaa totuutta siitä, että työttömyys ahdistaa.
Mutta ei siis Suomessa enää. Työttömyyteen on kaiketi totuttu, mikä ei ole välttämättä hyvä asia. Hyvää on se, että työttömyyden kielteinen leima on kadonnut, kun yhteiskunta on tottunut tilanteeseen.
Enää ei työttömän tarvitse aamuisin teeskennellä naapurilleen töihin lähtöä, kun tosiasiassa edessä on kahdeksan tunnin pakolaisuus paikassa, jossa voi olla piilossa työpaikkansa säilyttäneiden katseilta.
Ja työtön on nähnyt, miltä korkeasta verenpaineesta kärsivä naapuri näyttää, kun hän raahustaa perjantai-iltana kotiinsa.
Toki juuri kuulimme tutkimuksesta, jonka mukaan työttömät sairastavat enemmän kuin työssä käyvät. Tuloksien ei tarvitse olla ristiriidassa toistensa kanssa, koska yksilötasolla erot ovat suuria. Yhä edelleen on työttömiä, joilla on paha olla.
Rikkauskaan ei tuo onnea. Jos tulotaso on hyvin heikko, rahamarkkinoiden kohentuminen lisää hyvänolon tunnetta, mutta kovin pian tulee vastaan kyllästymispiste, jolloin rahan merkitys vähenee.
Onnen esteenä ei siis ole lauantaina sivusuun mennyt lottovoitto. Itse hankittu raha ja se mitä sillä saa, maistuu aina paremmalle kuin yllätyspotti.
Opiskelijat voivat hyvin ja eläkeläisetkin ovat onnellisia, mutta kotiäideillä se vasta hyvin meneekin, kertoo tutkimus.
Kehä III:n ulkopuolella asuvat voivat nyt takoa rintaansa: maaseudulla asuu kaupunkilaisia onnellisempia ihmisiä.
Sinkkujen olisi nyt syytä ryhdistäytyä ja alkaa katsella tositarkoituksella ympärilleen. Naimissa olevat ovat nimittäin naimattomia onnellisempia.
Jo paljon ennen nyt julkistettua tutkimusta on todettu, että läheiset ihmissuhteet vähentävät sairastelua, parantavat immuniteettia ja pidentävät elinikää.
Korkeakoulutus auttaa uralla eteenpäin, mutta sekään ei tuo onnellisuutta. Lapion varressa voi kokea mielihyvää, josta tohtorismies ei ole kuullutkaan.
Ja entäs sitten nuoruus, lisääkö se onnellisuutta? Työikäisistä 35-vuotiaaksi asti onnellisuus laskee koko ajan, kunnes sitten kääntyy nousuun. Vanheneminen ei siis ahdista, vaan päinvastoin avaa uusia reittejä onnellisuuteen.
Vahvasti Jumalaan uskovat kokevat onnellisuutta keskivertoa enemmän. Uskovaisuutta ei mitattu kirkossa käynneillä, vaan myönteisellä vastauksella kysymykseen: "Uskotko Jumalaan?".