Suomi on maailman kuudenneksi onnellisin maa. Niin se vain on, huolimatta kestävyysvajeesta, talousahdingosta, huonosta vanhustenhoidosta, hoitojonoista, työttömyydestä, kalliista ruuasta, surkeista maanteistä, Talvivaaran vesitasepulmista ja vapun säästä.
Viime viikolla julkaistun maailmanlaajuisen indeksin mukaan Sveitsi on maailman onnellisuustaulukon ykkönen. Toiseksi onnellisin maa on Islanti. Tanska pääsee pronssille ja neljänneksi kipuaa Norja. Kanada on Norjan ja Suomen välissä viidentenä.
Kaikki pohjoismaat mahtuvat kymmenen onnellisimman maan joukkoon. Yliopistotutkijoiden koostaman laskelman julkaisija on Sustainable Development Solutions Network -verkosto. Onnellisuuden kokonaisuuteen otettiin tulojen lisäksi huomioon muun muassa odote terveiden elinvuosien määrästä, luotettavan läheisen olemassaolo, anteliaisuus ja vapaus tehdä valintoja.
Yhdysvallat on onnellisuustilastossa 15. sijalla, Suomen itäinen naapuri Venäjä sijalla 64. Listan häntäpäässä ovat Syyria, Burundi ja Togo.
Mistä löytyvät onnellisimmat suomalaiset? Voiko heitä mitenkään löytää, jos pelkkä onnellisuuden määrittely on miltei mahdotonta?
Muutaman vuoden takaisessa iltapäivälehden selvityksessä onnellisimmat kunnat löytyivät saaristosta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Lapin sairaanhoitopiiri ovat tutkineet lappilaiskuntien onnellisuutta. Onnellisimmat lappilaiset löytyivät Muoniosta ja Kolarista. Näissä Tunturi-Lapin kunnissa 92 prosenttia vastanneista tunsi itsensä hyvin tai melko onnelliseksi. Muista suomalaiskunnista samanlaista tutkimustietoa ei ole, mutta noiden kahden kunnan lukuja on vaikea ylittää.
Tulos on yllättävä. Miten voi olla onnellinen kunnassa, jonka verkkosivuilla kerrotaan heti, että hammaslääkäriin on puolen vuoden jono?
Kuinka voi viihtyä paikassa, josta teatteriin tai synnyttämään pitää ajaa 240 kilometrin päähän ja uimahallissakin on vain 17 metrin allas? Miten voi elää onnellisena, kun talvella on kylmää ja pimeää ja kesällä kylmää ja sääskiä?
Lapin tutkimus mittasi ensimmäistä kertaa Suomessa niin sanottua positiivista mielenterveyttä. Se tarkoittaa ihmisen voimavaroja ja sitä, miten hän kokee elämänsä.
THL:n tutkija Esa Nordling sanoi Luoteis-Lappi -lehdessä, että kansainvälisessäkin vertailussa muoniolaiset ja kolarilaiset ovat onnellista väkeä. Tunturi-Lapin tulokset ovat esimerkiksi Britannian lukuja merkittävästi suuremmat.
Tunturi-Lapin paratiisissa on kuitenkin käärmeensä. Asenteet mielenterveysongelmia ja alkoholismia ovat kovat.
Tutkija uskoo lappilaisten onnellisuuden heijastuvan heidän elinikäänsä. Hän arvelee, että tuloksilla on yhteys elämän ennustettavuuteen. Vakiintuneet elinolot, vahvat juuret ja kaunis luonto vaikuttavat vahvasti hyvinvointiin.
Onnellisuusprofessori Markku Ojanen on tutkinut onnellisuutta vuosikymmeniä, eikä sen sen syvin olemus ole vieläkään selvä.
Ojanen on määritellyt onnellisuuden perustyytyväisyydeksi, hyväksi oloksi ja tunteeksi siitä, että asiat ovat tällä hetkellä hyvin. Onnellisuus on kokonaisvaltainen kokemus, jossa ihminen elämäänsä tarkastellessaan hoksaa, että sehän on siksikin hyvälla mallilla.
Ojasen varhaisempi kollega, filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Sekin sopii lappilaisen onnellisuuden määritelmäksi oikein hyvin.
Kolumni