Rock'n'roll never dies, Suomi 2006. Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Koiranen. - Plaza 7, Oulu.
Rock'n'roll never dies kertoo lähemmäs nelikymppisestä Tigeristä (Samuli Edelmann), joka asuu yhä vanhempiensa luona. Tigerin suuria rakkauksia ovat rockmusiikki ja veneen kölistä ja puhelinpylväästä veistetty kitara. Työnväenopistossa kirjoituskurssilla hän muistelee lapsuusvuosien bändiään ja nuorena kuollutta veljeään.
Tiger on hyväntahtoinen ja vilpitön, niin kuin on koko elokuvakin. Tigerin vanhemmat vaikuttavat jopa liian mukavilta.
Rock'n'roll never dies on katsomiskokemuksena ristiriitainen. Ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Koiranen on tehnyt elokuvansa fiiliksen ja oman päänsä mukaan, ja jälki on sympaattisen kotikutoista ja kiireetöntä. Siitä ei tavallaan voi olla pitämättä, vaikka kokonaisuus epätasainen ja raakile onkin.
Kaunis sanoma tulee harvinaisen selväksi, sillä elokuva on alleviivaava ja jopa jankkaava, toisto tehokeinona kääntyy jo itseään vastaan. Muutenkin reilun kahden tunnin kestosta olisi voinut huoletta karsia ainakin neljänneksen pois.
Alkumetreiltä saakka katsoja saa pohtia sitä, miten Tigeriin pitäisi suhtautua. Onko hän jotenkin jälkeenjäänyt, vai onko elokuvan maailma vain niin herttaisen naiivi? Ja kun vastaus lopulta annetaan, on se melkoinen isku päin kasvoja.
Ratkaisu sinänsä on toki tehokas, mutta se myös lyö lommon elokuvan tunnelmaan. Käännettä perustellaan sujuvasti sillä, että Tigerkään ei tiedä. Häntä asia ei kuitenkaan vaivaa.
Näyttelijävalinnoissa sen sijaan on onnistuttu. Varsinkin Marjukka Halttunen ja Risto Tuorila tekevät mainiot roolisuoritukset lempeinä ja ymmärtäväisinä vanhempina. Eikä Samuli Edelmannissakaan ole valittamista.