Onnelin ja Annelin luoja taikoi las­ten­las­ten elämän tyl­säs­tä mie­len­kiin­toi­sek­si – kir­jai­li­ja opetti, miten asioita voi katsoa toisin

Marjatta Kurenniemellä oli työhuone Taipalsaaren-kodissa. Helsingissä asuessa hän oli saattanut kirjoittaa eteisessä muiden nukkuessa.

Kuva: Kurenniemen perhealbumista

Marjatta Kurenniemellä ja Leena-tyttären Anna-tyttärellä oli lämmin ja läheinen suhde.

Kuva: Kurenniemen perhealbumista

Satakieli lurittaa taustalla lappeenrantalaisen Anna Vuoren kertoessa puhelimeen isoäidistään.

Kun kyseessä on satujen luoja, fantasiamaailmaa suomalaislapsille avannut Marjatta Kurenniemi, mikä muukaan voisi juttelua säestää!

Kurenniemen syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Siksi onkin kysyttävä Vuorelta, millainen mummo Marjatta Kurenniemi oli.

– Turvallinen ja luotettava. Meillä oli todella läheiset välit, sillä vietin 20 kilometrin päässä olevassa mummolassa, vuodelta 1665 peräisin olevalla Kurenniemen tilalla, Taipalsaarella, kaikki lomani ja paljon viikonloppuja. Olin myös paljon Marjatan hoidossa.

Se että äidinäiti oli kirjailija, ei noussut mitenkään esille suhteessa. Vuori korostaa tämän olleen hyvin vaatimaton ammatistaan, olleen korostetusti vain isovanhempi.

– Nyt kun itse on äiti, ymmärtää miten Marjatta aina halusi lapsille parasta. Jos vaikka oli juhannusjuhlat, niin lapsille piti olla omat herkkunsa. Hän olikin verraton leipoja ja ruoanlaittaja.

Sama laadun vaatimus koski myös lastenkirjallisuutta, jota Kurenniemi luki paljon ja mieluusti lapsenlapsilleen.

– Hän luki kasetille, jota sitten innolla kuunneltiin. Marjatta ei lukenut omia tekstejään, hän oli siihen liian vaatimaton ja saattoi tokaista jostakin, että ”se nyt on niin tylsä kirja”. Astrid Lindgren sen sijaan oli hänen suosikkinsa ja meidänkin. Hän luki sitä mikä oli laadukasta.

Itse asiassa, Marjatta Kurenniemi ei ollut lastenlapsilleen isoäiti tai mummu vaan ”mymmy”.

– Serkkuni Antti sen ensiksi sanoi ja pian Marjatta itse myös käytti nimitystä itsestään.

Sai tylsän tuntumaan mielenkiintoiselta

Mymmyn luona melukyläiltiin: neljä samanikäistä serkusta koki unohtumattomia seikkailuja vanhalla sukutilalla.

– Kurenniemi on meille edelleen henkinen koti.

Marjatta Kurenniemi loi tarinoissaan elottomaan eloa ja antoi absurdille vallan. Jokseenkin epäsovinnainenkin hän oli, ainakin jos verrataan puolisoon, matemaatikko Tauno Kurenniemeen.

Kerrotaan muun muassa, miten puolison ollessa matkoilla, Kurenniemi ilmoitti pesueelleen päivälliseksi olevan lättyjä.

– Hänellä oli keino niksauttaa pienellä manööverillä jokin arkinen asia aivan toiseksi, muuttaa lapsen mielestä tylsä kiinnostavaksi.

Tätä mielikuvituksen vaalimisen lahjaa kannetaan perillisten keskuudessa ilolla ja ylpeydellä.

– Meillä oli hyvin vapaata, huomasin aikuiseksi tultuani. Siinä kulttuurissa johon kasvoin, epäsovinnaiset tavat olivat tuttuja.

Vuori korostaa mymmyn silti olleen ”oikea perheenemäntä”.

– Ainakin jos vertaa seuraavaan polveen, jotka eivät todellakaan olleet mitään keskivertoäitejä ja -isiä, hän nauraa.

Erkki-poika esimerkkinä Vekotiitus Vappuselle

Luovuus tuli uraksi myös kirjailijan lapsille: Vuoren Leena-äiti on kirjastonhoitaja-kuvataiteilija, Marja arkkitehti ja Mikko lavastaja-kuvataiteilija. Lapsista toiseksi nuorin, Lauri, kuoli onnettomuudessa vain 27-vuotiaana.

– Tosin Erkki-eno oli hyvin boheemi, vieläkin epäsovinnaisempi kuin muut.

Vuosi sitten kuollut Erkki Kurenniemi oli monilahjakkuus: suunnittelija, ajattelija ja taiteilija, jota pidetään suomalaisen elektronisen musiikin pioneerina.

Onko aivan hassua ajatella Erkin olleen esikuvana Onneli ja Anneli -kirjoista tutulle keksijä Vekotiitus Vappuselle?

– Minulle on kerrottu, että hänen oli jo aika pienenä pakko saada tietää, miten kaikki laitteet toimivat. Isoisä kannusti häntä siihen, se oli heitä yhdistävä asia. Mielikuvituksen lento tuli äidiltä.

Sanotaan, että kirjailija laittaa teoksiin aina jotain itsestään. Entä Marjatta Kurenniemi – kuka hän oli?

– Hänessä on tiettyjä piirteitä rouva Ruusupuusta – Marjatta voisi olla ihan toista mieltä, Vuori aloittaa.

– He molemmat olivat kuin salaisia juonittelijoita, jotka järjestivät toisille parasta, mitä he voisivat kuvitella. Rouva Ruusupuu sopivan talon Onnelille ja Annelille, Marjatta tarinoissaan lapsille oman maailman, jota he voisivat elää oman mielikuvituksensa kautta, Anna Vuori pohtii.

– Marjatta ei tehnyt numeroa itsestään, ei liioin rouva Ruusupuu. Hän vain oli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Mitä mymmy tuumaisi syntymäpäiväjuhlistaan?

– Hän olisi hyvin nolona, jos hänestä tehtäsiin numeroa.

Kurennimeä käännetty vähän

Marjatta Kurenniemestä tunnetaan parhaiten Onnelit ja Anneli-kirjoista, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1966. Kolmannelle sukupolvelle teokset tulevat tutuiksi varmaankin ensin elokuvaversioina.

Kurenniemen tekemät käännöksetkin ovat rakastettuja, mutta harva tietää ne saman tarinoitsijan luomiksi. Suositut Rasmus Nallet ja monet Tammen Kultaiset kirjat -sarjan klassikot – Jere jarruvaunu ja Kissa joka luuli olevansa hiiri esimerkiksi – ovat kuluneet suomalaislasten käsissä, kiitos Kurenniemen.

Kurenniemen omista teoksista on käännöksiä verraten vähän.

– Yllätyin asiasta vähän itsekin, kustantaja Paula Halkola sanoo.

– Kurenniemi on mielestäni relevantti myös kansainvälisesti, ja viime vuosina Onnelin ja Annelin käännösoikeudet on myyty Viroon ja Japaniin.

WSOY saattoi kertoa hyviä uutisia: Onnelia ja Annelia luetaan pian Kiinassa ja Venäjällä.

– Nämä kaksi kulttuuria ovat keskenään sen verran erilaisia, että tämä on mielestäni osoitus siitä potentiasta, joka Kurenniemessä on.

Kiinalainen ostaja ei tullut ovelle Onneli ja Anneli -elokuvien tuomana, Halkola kertoo, vaan koska oli kiinnostunut nimenomaan suomalaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta.

Herääkin ajatus, onko suomalaista koulujärjestelmää Oulussakin tutkimassa käyneiden kiinalaisviranomaisten seuraava kohde selvittää, miten lukevaisen kansan lapset saavat lisäpotkua hyviin koulutuloksiinsa kirjallisuudesta.

Oulussa julkistettiin sunnuntain Ismo Loivamaan toimittama Toivoisin että asuisin kuussa -kokoomateos, jossa on Kurenniemen satuja ja runoja.

Halkola huomauttaa, miten Kurenniemen tuotanto on ajallisesti pitkä: hän kirjoitti 1940-luvulta 1990-luvulle.

– Mietimme, millaisen katsauksen loisimme vai nostaisimmeko esiin jotain uutta. Päädyimme monipuolisuuteen, jossa sijaa saavat myös vähän tuntemattomammat tarinat. Kurenniemi haluttiin esitellä myös nimenomaan runoilijana.

Juhlakirjassa on ihan uusi kuvamaailma, joka poikkeaa Kurenniemen kuvittajana tunnetun Maija Karman luomasta monin tavoin. Kun Karma käytti viivapiirroksia, Sanna Mander on tehnyt värien ja muotojen ilottelun.

– Haluttiin luoda tämän päivän lapsille sellainen kuvasto, jossa on silti jotain muistumaa Karmasta, Halkola määrittelee.