Onnelan lastenkodin yhteyteen heinäkuussa valmistunut perhekuntoutusyksikkö otetaan kokonaisuudessaan käyttöön vuodenvaihteen molemmin puolin. Kahdeksasta työntekijästä viisi aloitti työnsä marraskuussa, loput kolme tulevat ripotellen ensi vuoden alussa.
Ensimmäiset asiakkaat, neljä erilaista perhettä, tulivat tuoreen tuoksuiselle osastolle joulukuun alusta. Koska kaikki työntekijät eivät voineet aloittaa yhtä aikaa, yksikkö ei ryhtynyt välittömästi pyörimään kuten on suunniteltu.
"Käytännössä se tarkoittaa sitä, että aloitimme päivätoimintana. Vasta helmikuussa pystymme pitämään asiakkaita täällä ympäri vuorokauden, kun pystymme irrottamaan henkilökuntaa myös yön ajaksi", kertoo yksikön vastaava ohjaaja Marja Alakokkare.
Helmikuuhun saakka asiakasperheet viettävät aikaa Onnelan uudessa yksikössä kolmena päivänä viikossa. Kaksi päivää on varattu toiminnan suunnitteluun ja eri tahojen vierailijoille, joita ei enää voida ottaa vastaan silloin, kun perheet ovat asettuneet taloksi.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät tarjoavat tulijoita omista asiakkaistaan, palvelun piiriin pääsijöistä päätetään yhdessä asiakasohjaustyöryhmän sekä perhekuntoutusyksikön kanssa. Alakokkareen saaman käsityksen mukaan hakijoita oli jo ennen toiminnan aloittamista kymmenittäin.
Turvaverkko uusiksi
Hoitojakso kestää korkeintaan puoli vuotta, josta puolet tehdään avotyönä asiakkaan kotiin. Sen aikana yleensä nuoria, joko molempien vanhempien muodostamia tai yksinhuoltajaperheitä tuetaan arjessa selviytymisessä ja heitä neuvotaan olemaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Heitä opastetaan myös tavallisen kotiruuan tekemisessä ja rahan järkevässä käytössä.
"Perheosaston vanhemmat muodostavat työntekijöiden kanssa yhteisön, jossa samassa elämäntilanteessa olevat vanhemmat saavat tukea ja ymmärtämystä myös toisistaan ja löytävät omat voimavaransa vanhempina", työntekijät itse kuvailevat.
Periaatteessa nuoria perheitä ja yksinhuoltajia autetaan oman toimintansa kautta löytämään arjessa selviytymisen avaimet. Työntekijät eivät tee asiakkaille mitään valmiiksi vaan luovat lähinnä turvallisen ympäristön askareista selviämiseen. Toiveena on, että asiakkaatkin ystävystyvät keskenään ja pitävät yhteyttä hoitojakson jälkeen.
"Vielä 1970-luvulla tällaisen palvelun tarjoaminen olisi tuntunut aivan oudolta, mutta nyt aika on toinen. Monen oululaisen juuret ovat jääneet muualle Suomeen, eikä suvun ja ystävien tukiverkko ole enää kantava", Onnelan johtaja Rauni Klemettilä valistaa.
Hoitojakson aikana asiakkaan katse pyritään suuntamaan kuitenkin kotiin. Yksikön neljä perhehuonetta ovat kooltaan vaatimattomia, hieman yli kaksikymmentä neliötä.
Klemettilän mukaan niukat tilat edesauttavat sitä, että nuoret vanhemmat odottavat pääsevänsä kotiin, eivätkä kotiutuisi liian hyvin.
"Etelä-Suomessa vastaavassa yksikössä moni asiakas oli asettunut niin hyvin, että olisivat halunneet jäädä vuokralle. Tämä ei kuitenkaan toimi niin, sillä tulijoita on paljon", Klemettilä tähdentää.
Hänen mukaansa hoitopäivän hinta ympärivuorokautisessa kuntoutushoidossa on keskitasoa korkeampi. Tarkkaa summaa ei ole määritelty.
Laatuaika tutuksi
Hoitohenkilökuntaan pyrittiin saamaan mahdollisimman erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. On niitä, jotka ovat työskennelleet alalla pitkään ja työiältään nuorempia. Myös erilaiset harrastukset otettiin huomioon. Lähtökohtana oli myös se, että henkilökunnan sukupuolijakauma olisi tasainen.
"Varmasti isienkin tulokynnys madaltuu, kun täältä löytyy miehistä tukea", Klemettilä toteaa.
Ennen asiakkaiden tuloa viisi työntekijää hankkivat yksikköön kaiken tarvittavan huonekaluista ja leluista lähtien. Lelujen hankintaan ryhdyttiin vasta sitten, kun tiedossa oli ensimmäisten asiakasperheiden lasten ikä.
Yksikön väen hankintoja helpotti huonekalujen ja tekstiilien osalta se, että eräs pariskunta, joista toinen oli asunut lapsuutensa vanhan Onnelan lastenkodin vieressä, testamenttasi omaisuutensa toisen puolen Onnelalle. Nyt pariskunnan huonekaluja löytyy sieltä täältä yksikön tiloista kodikkuutta luoden.
"Mies oli ollut lapsuudessaan koulukiusattu ja hän muisteli lämmöllä sitä, kuinka saattoi tulla leikkimään lastenkodin lasten kanssa ilman kiusatuksi tulemisen pelkoa", Klemettilä kertoo.
Yksikkö on hyvin kodinomainen, mutta jokin perinteinen suomalaiskodin elementti puuttuu.
"Emme hankkineet tänne televisiota, sillä sitä me kaikki osaamme katsoa ihan tarpeeksi. Ajan voi kuluttaa hyödyllisemminkin. Tarpeen tullen ohjelmia voi käydä katsomassa lastenkodin puolella, josta yksikölle on varattu myös omat saunavuorot", Klemettilä sanoo ja naurahtaa yksikön säästäneen 3 000 euroa sillä, ettei taloon otettu kaapelikanavia.