Kunnanvaltuuston jäsenyys on tehtävä, jossa yhä useammin joutuu tekemään myös ikäviä ratkaisuja. On hyvä, että tulijoita luottamustoimeen silti riittää.
Tuoreet viime kunnallisvaalin vaalirahoitusilmoitukset osoittavat monen ehdokkaan kiinnostuksen tehtävään suorastaan hämmästyttävän vahvaksi. Koko maassa eniten rahaa kampanjaansa käyttänyt ehdokas näki valtuustopaikan 35 000 euron satsauksen arvoiseksi. Oulusta valittujen ehdokkaiden muhkeimman vaalibudjetin koko oli 12 000 euroa.
Halu vaikuttaa paikallisesti ja ehdokkaan varallisuustaso eivät yksin ratkaise kampanjabudjetin loppusummaa. Monelle ehdokkaalle kunnanvaltuusto on ponnahduslauta valtakunnan politiikkaan. Kova satsaus valtuuston pääsemiseksi toimii ikään kuin investointina tulevaisuuteen.
Budjettien kokoeroja selittää sekin, että ulkopuolisen vaalituen saannissa ehdokkailla oli melkoisia eroja. Osalle tukea tuli nytkin tuhansia euroja, monille ei senttiäkään. Mahdollisuus antaa vaalitukea on osa suomalaista poliittista elämää, eikä tukia tai tuen antajia pidä demonisoida. Tuen saanti kertoo siitäkin, että ainakin joku luottaa ehdokkaan kykyihin.
Se on kuitenkin demokratian kannalta myönteistä, ettei isokaan budjetti aina takaa läpimenoa ja toisaalta nollabudjeteillakin päästiin taas valtuustoihin. Raha ei saa nousta vaaleissa ratkaisevaksi tekijäksi.
Vaalirahailmoitukset annettiin tänä vuonna Valtiontalouden tarkastusviraston tietojen perusteella melko ryhdikkäästi sääntöjen mukaan. Hyvä niin. Osa laiminlyönneistä saattoi johtua määräysten väärinymmärryksestä. Puolueilla on tässä edelleen preppaamisen ja ehdokkailla itseopiskelun paikka.