Tasan 20 vuoden takainen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus on viime vuosikymmenten järisyttävimpiä maailmantapahtumia. Onneksi siitä on otettu opiksi.
Tshernobylin nelosreaktorin sulaminen 20 vuotta sitten 26.4. on niitä historian hetkiä, joista suomalaisiltakin voi kysyä: missä olit, kun kuulit siitä? Useimmat muistavat. Kun tuuli alkoi kantaa tänne tuhannen kilometrin päästä radioaktiivista laskeumaa, kaukainen onnettomuus aiheutti yhtäkkiä näkymättömän uhan jokaiselle suomalaisille. Ennen Tshernobyliä ydinvoiman vaarat olivat olleet teoriaa. Kun taitamattomuus yhtyi neuvostovoimalassa vastuuttomuuteen, teoria muuttui karmealla tavalla todellisuudeksi.
Juuri onnettomuuden arvioidun epätodennäköisyyden vuoksi Suomenkaan varautuminen ei 20 ollut kunnossa. Suurin pula oli alkupäivinä tiedosta. Tilannetta onnettomuusalueella ja koko maanosassa pahensi se, että Neuvostoliitolle onnettomuus oli poliittisesti häpeällinen. Nyt tuntuu käsittämättömältä, että maa kertoi onnettomuudesta vasta kaksi päivää sen tapahtumisen jälkeen.
Suuronnettomuus jätti jälkeensä mittavat seuraukset. Neuvostovaltion kulissiin tuli uusi syvä halkeama. Ydinvoimahankkeet nostettiin hyllylle useassa maassa, Suomessakin. Yksiselitteisen myönteisestä oli, että ydinturvallisuuteen alettiin kiinnittää uutta huomiota, ja viranomaisyhteistyö yli rajojen tiivistyi. Esimerkiksi tutkimus radioaktiivisten aineiden kulkeutumisesta sai vauhtia. Tshernobylin jälkeen Suomessa alkoi myös uudenlainen, kansainvälisiä suuronnettomuuksia koskeva valmiussuunnittelu ja varallaolo.
Oma lukunsa on kiistely Tshernobylin uhrien lopullisesta määrästä. Arviot vaihtelevat parista tuhannesta jopa sataantuhanteen. Tarkkaa lukua on mahdoton selvittää. Suomen luonnosta Tshernobylin jälkiä löytyy yhä, mutta luonnontuotteiden käytölle ei ole säteilyn vuoksi rajoituksia. Silti viranomaisten mukaan tuotteita kannattaa syödä monipuolisesti, eri kala-lajeja ja eri sienilajeja.
Suomessa on olennaista tietää, mitä tapahtuu sen omissa voimaloissa, mutta ainakin yhtä tärkeää olla perillä siitä, kuinka toimivat Venäjällä rajojemme lähellä sijaitsevat Tshernobyl-tyyppiset reaktorit. Niitä on Suomenlahden eteläpuolella Venäjän Sosnovyj Borissa neljä. Tuosta voimalasta on pitkään puhuttu jopa Suomen kaikkein suurimpana turvallisuusuhkana. Suomalaisasiantuntijoiden tuoreiden arvioiden mukaan että venäläisillä ja läntisillä laitoksilla ei kuitenkaan ole turvallisuudessa enää oleellisia eroja. Naapurissamme tekniset muutokset ovat saaneet aikaan selvää parannusta.
Ydinvoima on siis nyt epäilemättä paljon turvallisempaa kuin ennen Tshernobylia. Silti olisi liioittelua väittää, että ydinenergiaan liittyvät ongelmat olisivat historiaa. Ydinvoiman tuotannosta syntyy jatkuvasti uutta radioaktiivista jätettä, joka on pystyttävä kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi sijoittamaan turvallisiin oloihin. On vain luotettava siihen, että käytetty polttoaine pysyy kätköissään riippumatta siitä, millaisia mullistuksia luonto maan päällä kokee.
Ydinenergian käyttöä puoltaa koko ajan se, että se ei vauhdita ilmastonmuutosta. Silti ydinvoima on vain välikauden ratkaisu. Näin siksi, että maapallon uraanivarat ovat rajalliset. Arvioiden mukaan ne riittävät joistakin kymmenistä vuosista muutamaan sataan vuoteen. Sen jälkeen on ainakin nykyisenlaisia ydinvoimaloita koskevien onnettomuuksien uhka ohi.