Serbian ja Kosovon sopimus maiden suhteiden normalisoinnista on tärkeä rauhoittava askel alueella, jossa katkeruuden käyttövoimaa kaivetaan jopa satojen vuosien takaa.
Kaksi Balkanin valtiota Serbia ja Kosovo pääsivät viime viikolla kuukausien neuvottelujen jälkeen sopimukseen maiden suhteiden normalisoinnista. Sopimus näytti pitkään mahdottomalta, koska Serbia ei ole hyväksynyt Kosovon vuonna 2008 tapahtunutta itsenäistymistä.
Edelleenkään Serbia ei naapurinsa itsenäisyyttä tunnusta. Se tunnustaa kuitenkin Kosovon viranomaisten hallinnolliset oikeudet alueella eikä vastusta enää Kosovon liittymistä kansainvälisiin järjestöihin.
Kosovon vastaantulo oli puolestaan se, että antoi maan serbienemmistöiselle pohjoisosalle päätösvaltaa alueen omissa asioissa. Alueen on kuitenkin tunnustettava, että se on osa Kosovon valtiota.
Sopimus ei poista kertaheitolla Serbian ja Kosovon eikä etenkään serbien ja kosovolaisten välistä epäluuloa. Katkeruuksien taustat eivät nimittäin ole vain 1990-luvun lopun sodassa ja veriteoissa. Vihanpidon juuret ovat paljon syvemmällä.
Serbialainen kansallisuusaate näkee Serbian syntyneen nykyisen Kosovon alueella viime vuosituhannen ensimmäisinä vuosisatoina. Siksi maan kehdon luovuttaminen toiselle valtiolle viiltää syvältä monien serbialaisten sisintä.
Tuhannet serbit ovat siksi osallistuneet Pohjois-Kosovossa ja Serbiassa mielenosoituksiin, joissa vastustetaan saavutettua sopua. Vastustajien joukossa on myös vaikutusvaltainen Serbian ortodoksinen kirkko.
Tätä taustaa vasten Serbian ja Kosovon poliitikkojen rohkeutta sopimuksen tekoon pitää kiittää, samoin sopimusta kätilöinyttä Euroopan unionia. Sopimuksen muotoilu on diplomatian taidonnäyte, sillä neuvottelupöydän kummallakaan puolella ei tarvinnut menettää kasvoja.
Vaikka sovun hintana oli, että kysymys Kosovon itsenäisyyden tunnustamisesta jäi yhä vaille ratkaisua, pienetkin edistysaskeleet ovat räjähdysherkällä alueella tervetulleita.
EU:lla oli myönteinen vaikutuksensa sopimuksen syntyyn muuallakin kuin varsinaisessa neuvottelupöydässä. Etenkin Serbiaa kirittää pyrkimys unionin jäsenyyteen.
EU:n komissio ehti jo suositella neuvottelujen aloittamista Serbian kanssa. Tärkeä osa tuoretta sopimusta on myös se, että Kosovo tai Serbia eivät yritä murentaa toistensa jäsenyystavoitteita. Sopu on merkittävä osoitus siitä, että EU:lla on edelleen tärkeä rooli suurena rauhanhankkeena.
Balkanin murheenalhoksi jää yhä Bosnia, jossa kansallisuusryhmin ja liittovaltion kahden osan eli Bosnian ja Hertsegovinan liittotasavallan sekä serbitasavallan väliset jännitteet ovat korkeat vielä 17 vuotta sodan jälkeen. Pieni askel parempaan serbien ja bosniakkien suhteiden parantamiseksi nähtiin, kun Serbian presidentti Tomislav Nikolic kertoi tällä viikolla ”polvistuvansa ja pyytävänsä anteeksiantoa Serbialle” Srebrenican vuoden 1995 tapahtumista.
Surmattujen muslimien omaisia anteeksipyyntö ei kuitenkaan tyydyttänyt, koska Nikolic ei käyttänyt sanaa kansanmurha vaan sanaa rikos. Jos alueella anteeksipyyntö on vaikeaa, niin sama koskee valitettavasti myös anteeksiantoa.