"Päätettiin, että nyt ensimmäisen kerran ei ajetakaan omalla autolla Lappiin. Säästettiin rahaa, että oikein viimeisen päälle päästään reissuun. Eli autot ja perheet junaan ja matkustetaan herroiksi, mutta tässä sitä nyt vain istutaan", salolaiset Tarja Juva ja Paula Pettilä nauravat.
Heidän nelihenkiset perheensä lähtivät Turusta perjantai-iltana 20.46 ja perillä Kolarissa pikajunan oli määrä olla lauantaina 10.30. Puoleltapäivin he kuitenkin olivat vielä Kemissä, yli 200 kilometrin päässä määränpäästään, eikä liikkeelle lähdöstä ollut mitään tietoa. Kemiin juna saapui ajallaan 7.40, mutta matka tyssäsi vähän ennen asemaa raiteilta pudonneeseen kahteen veturiin.
Perheiden isommat pojat olivat jossain junan loppupäässä ja pienemmät ulkona ihmettelemässä, kun VR:n miehet tunkkasivat ylös isoja punaisia voimanpesiä. Ikään kuin ne eivät olisi osanneet päättää, ajaako vaihteen jälkeisessä Y-liittymässä oikealle vai vasemmalle ja tömpsäyttäneet sitten keskelle, jossa ei ole raiteita lainkaan.
"On nyt ainakin pojilla koulussa jotain aihetta ainekirjoitukseen, kun lomasta pitää kertoa", äidit vielä jaksavat myhäillä. Epäilevät kuitenkin huumorin joutuvan koville, jos odotus vain jatkuu ja jatkuu.
Juvan pesueella oli vielä eväitä omasta takaa, mutta Pettilän perheellä oli jo vähän tiukampaa poikien ruoka-allergian takia.
Yhden matkan perhe oli tehnyt ranskalaisten perässä Teboilin baariin, jonka takapihalle junan matka tyssäsi.
"Onneksi sentään tällaiselle paikalle", Paula Pettilä iloitsi.
Makuuvaunujen lähes kaikki ovet retkottavat auki. Useimmat sadoista matkalaisista ovat tarttuneet VR:n tarjoukseen bussi- tai taksikuljetuksista. Juvat ja Pettilät eivät tahtoneet hajottaa porukkaansa, koska junan kyydissä olevat autot vaativat Kolarissa kuljettajansa. Kolarista heidän matkansa myös jatkui Leville.
Joukko muksuja oli aamun tunteina ennättänyt kyhätä radan varteen lumilinnan näköisen rakennelman. Kemin isompaankin lumilinnaan junaan jääneet olisivat hyvinkin ennättäneet käydä tutustumassa, jos pysähdyksen pituudelle olisi annettu jokin aika.
Kolarin junien vanhoissa vaunuissa ei ole keskusradiota eivätkä Juvan ja Pettilän perheet edes tienneet ensimmäiseen pariin tuntiin, mistä oli kyse.
Samaa tietämättömyyden tuskaa poti moni junan odottaja Kemin asemalla, jonka lipputoimisto on viikonloput kiinni. VR ei ensimmäisten odotustuntien aikana saanut väkeään paikalle kertomaan tilanteista.