Tuomiorovasti Matti Pikkarainen on ollut kuin takavuosien Ruokolahden leijona tai metsään kadonnut Liekki-sonni.
Pikkaraista on metsästetty otsikoissa pitkin kesää, milloin hyvällä ja milloin huonolla menestyksellä. Joskus vastauksia on tarjonnut rouva Pikkarainen.
Hiljaisina kesähetkinä Oulun seudun asukkailla on riittänyt keskustelun aihetta, sitä pientä puhetta, small talkia, Pikkaraisesta kuin leijonasta tai sonnista.
Onneksi on Pikkarainen. Hän pelasti koko paikallisen uutiskesän.
Ennen kuin lomakausi ehti kunnolla alkaa, Pikkarainen jyrähti lähetystyöstä. Uutinen taisi yltää ihan valtakunnalliseksi.
En ole perehtynyt kyseiseen lähetystyön problematiikkaan, mutta Suomesta taisi lähteä maailmalle ihan kirkollisten siunausten saattamana sukupuolineutraali lähetyssaarnaajakaksikko.
Siitä Pikkarainen ei oikein tykännyt. Hän sanoi sen ääneen. Ja siitä media tykkäsi. Pikkarainen pääsi uutiseksi.
Tuomiorovasti Matti Pikkarainen taitaa kieltämättä olla tällä hetkellä oululaisista suurimman maallisen mammonan päällysmies, isompi kuin itse Lesonen.
Lesosen rahat ovat arvattavasti tämän omia, kun Pikkaraisen valvomat rahat ovat S-ryhmän ja Osuuskauppa Arinan.
Ilmeisesti lomakauden S-kohinassa on kaksi juonta.
Toinen on tekopyhä kauhistelu, kuinka tuomiorovastilla on kaitsettavana maallista valtaa ja rahaa mielin määrin. Miten tässä käy meidän pikkusieluisten syntisten? Ehtiikö herra rovasti pelastaa meitä tuomiolta?
Toinen on puhdasta kateutta. Kyllä 12 päivän työrupeamasta vähintäänkin 48 000 euron korvaus on kadehtimisen arvoinen.
Sen minäkin ymmärrän.
Summalla kaksi nuorta toimittajaa soittelisi Pikkaraiselle kahdessa vuorossa läpi vuoden. Ei kai se ole Pikkaraisen vika, jos joku maksaa noin ruhtinaallisesti ellei aivan taivaallisesti?
Kellepä meistä ei kelpaisi vastaava korvaus? Kateus on inhimillistä, mutta enpä viitsinyt soittaa Pikkaraiselle, mahtaako se olla ihan kuolemansynti.
Siitä olen varma, että suomalaisille kateus on perisynti. Mitä se sitten oikein onkaan? Jos jotakin lohduttaa, niin Brasilian kansan mainittiin maksavan paavin vierailusta kesällä 51 miljoonaa euroa. Pieniä ovat Pikkaraisen pullat.
S-ryhmän rahamahdista kertovat hyvin osuuskauppaväen viime vuoden talousluvut. S-ryhmän myynti oli 12 miljardia euroa. Bonuksia se maksoi asiakasomistajilleen 378,5 miljoonaa euroa. Tulos oli 212 miljoonaa euroa.
S-ryhmä investoi 573 miljoonan euron edestä eri puolille Suomea. Toimipisteitä sillä on 1 600 ja työntekijöitä 43 417.
Tuomiorovasti Matti Pikkarainen on hallintoneuvoston puheenjohtajana tämän kaiken esimies kuten pääjohtaja Kuisma Niemelä totesi Kalevassa.
Pikkarainen on myös Osuuskauppa Arinan hallintoneuvoston puheenjohtaja. Arina on osa S-ryhmää. Arinan myynti oli viime vuonna 854,5 miljoonaa euroa. Bonuksia se maksoi 61 miljoonaa euroa ja teki tulosta 15,5 miljoonaa euroa.
Arinan investoinnit olivat 24,3 miljoonaa euroa. Toimipaikkoja Arinalla oli 161 ja työntekijöitä 2 409. Noihin lukuihin verrattuna Oulun tuomiokirkkoseurakunta elää kolehdin varassa.
Mahtoiko olla mätäkuun juttuja, kun joku oululainen kaipasi kaupunkiin näköispatsasta jollekin merkkihenkilölle? Voi olla, että Ouluun pystytetään tuomiorovasti Pikkaraisen patsas.
Jospa käy ilmi, että uusi Sokos-tavaratalo on Pikkaraisen ansiota. Meillä on pappismies Franz Mikael Franzénin patsas ja piispa Rimpiläiselläkin oli hetken Rotuaarilla oma lumiveistos.