Ouluun Barentsin euroarktisen neuvoston ulkoministerikokoukseen saapuvan Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin odotetaan avaavan hieman maansa ulkopolitiikkaan liittyvää salaisuuksien verhoa.
Venäjän ulkopolitiikka on ollut suuri ja aggressiivinen arvoitus lähes kaksi vuotta sitten tapahtuneesta Krimin valtauksesta lähtien. Lavrov on keskeinen maansa ulkopolitiikan viestinviejä, todennäköisesti myös yksi sen arkkitehdeistä.
Krimin haltuunotosta alkanut kansainvälisten suhteiden kiristyminen on hyydyttänyt lukuisat idän ja lännen väliset yhteistyöhankkeet.
Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän pohjoisosia käsittävälle Barentsin alueelle jännittyneisyys ei ole ulottunut samassa mitassa, vaikkakin ilmapiirin kylmeneminen on hidastanut uusien kunnianhimoisten avausten tekoa.
Oulussa tällä viikolla pidettävä ministerikokous, jota isännöi Suomen ulkoministeri Timo Soini (ps.), päättää Suomen kaksivuotisen puheenjohtajakauden Barentsin euroarktisessa neuvostossa. Seuraavaksi kahdeksi vuodeksi johtajuus siirtyy Venäjälle, jota Oulussa edustaa muita maita suurempi seurue.
On kiinnostavaa nähdä, kuinka työkykyinen neuvosto on Venäjän puheenjohtajakaudella. Suomen kaudella korostetusti esillä olleet tarpeet yhteistyön parantamiseksi taloudessa, liikenteessä ja ympäristöasioissa eivät ole hävinneet mihinkään.
Barentsin alueen valtioiden kesken tapahtuvaa yhteistyötä pidetään yhtenä Suomen suurena voimatekijänä tulevaisuudessa.
Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) sai keväällä valmiiksi Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) tilaaman selvityksen pohjoisen alueen taloudellisista mahdollisuuksista. Lipposen mukaan pohjoinen alue saattaa kehittyä jopa Euroopan suurimmaksi investointikohteeksi, ja Suomi voi olla siinä suunnannäyttäjänä.
Paljon on puhuttu arktisen alueen mittaamattomista maakaasu- ja öljyesiintymistä. Talouden taantuma on hidastanut niin Venäjän kuin Norjan kiinnostusta ottaa vaikeasti saavutettavat esiintymät hyötykäyttöön.
Kaasu- ja öljykentät eivät häviä minnekään. Sekä Venäjällä että Norjalla on pitkälle menevät suunnitelmat niiden käyttöönotosta. Suunnitelmien toimeenpano on kiinni maailmantalouden kehityksestä ja siihen liittyen maailmanmarkkinahinnoista.
Lipponen arvioi selityksessään Barentsin alueella olevan hankesuunnitelmia kaikkiaan 140 miljardin euron arvosta. Kaikki suunnitelmat eivät toteudu. Sitä mukaa kuin aktiivisuus pohjoisella alueella kasvaa, syntyy kuitenkin uusia tarpeita ja mahdollisuuksia.
Aikana, jolloin maailman poliittinen vakaus on vaakalaudalla, Barentsin alueen yhteistyö nousee tärkeään rooliin.
Pohjoisella alueella on suuri sotilaallinen merkitys, joten sitä tärkeämpää on ylläpitää jännitystä liennyttävää kanssakäymistä.
Yhteinen etu on, ettei kaikkia idän ja lännen välisiä ovia suljeta.
Pääkirjoitus