pekka.mikkola@kaleva.fi
Vielä äskettäin televisiossa pyöri mainos, jossa katsojille välitettiin aurinkoista kuvaa kreikkalaisten elämästä. Joukko 80-90-vuotiaita helleenisetiä pelaili jalkapalloa, ja sen jälkeen siirryttiin samanikäisten rouvien kattamaan herkkupöytään. Hauskaa riitti ja silmäpelejä pelattiin. Vanhusten huippuvireen salaisuudeksi väitettiin oliiviöljyä, jota mainostettuun levitteeseenkin oli lisätty.
Jäyhiin pohjoismaalaisiin mainoksen varmaan oletettiin uppoavan kuin kuuman veitsen margariiniin. Elä kuten kreikkalaiset ja ole onnellinen!
Mielikuva elämäänsä tyytyväisistä Välimeren rantojen asukkaista on Pohjois-Euroopassa vahva. Etenkin syyspimeillä tai tammipakkasilla Oulun tuulissa tarpoessa ei kaukana olekaan ajatus, että jossakin muualla, vaikkapa Kreikassa tai Italiassa, on mukavampaa. Syytökset nousevat esi-isien suuntaan: olivatko pohjoisen turkikset tosiaan sen arvoisia, että tulevat polvet joutuvat tämän kaiken kestämään?
Jos Cambridgen yliopistoa on uskominen - ja yleensä tuota brittiläistä opinahjoa uskotaan - ajatukset suomalaisten karusta kohtalosta voi nyt hylätä tieteellisesti paikkansapitämättömänä. Yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan 15 vanhan EU-maan onnettomimpia ihmisiä ovat italialaiset, toiseksi onnettomimpia portugalilaiset ja kolmanneksi onnettomimpia kreikkalaiset.
Yllättävä on listan alkupääkin: maajoukon onnellisimmat ihmiset elävät Tanskassa, mutta jo kakkosena ovat suomalaiset. Tanskalaisten onnellisuusindeksi on 8,31 ja suomalaisten 8,05. Kolmantena tulevat irlantilaiset, neljäntenä ruotsalaiset.
Pahnanpohjimmaisten eli italialaisten indeksilukema on 6,27, ja alle seitsemän jäävät myös kreikkalaiset
Onko kaamos sittenkin jalostavaa? Eikö oliiviöljy tehoakaan?
Tai vakavammin, eikö esimerkiksi yhteisöllisyys ja kyky tunteiden ilmaisuun sittenkään ole merkityksellistä. Niistä ominaisuuksistahan eteläeurooppalaisia usein kehutaan ja kadehditaan?
Sen enempää kaamoksen, oliiviöljyn kuin yhteisöllisyydenkään tehoon eivät Cambridgen tieteilijät ota kantaa, ainakaan tutkimuksesta kertovien uutisten mukaan. Tärkeimmiksi onnellisuuden selittäjiksi on löydetty muut tekijät: tutkimuksessa parhaiten pärjänneissä yhteiskunnissa luotettiin eniten maan hallituksen, lakien ja toisten kansalaisten toimintaan.
Toisin sanoin asian voinee kuvata niin, että jos yhteiskunta toimii ennakoitavasti ja oikeudenmukaisesti, ihmiset ovat onnellisia. Näinhän meillä enimmäkseen juuri on.
Suomalaisten onnellisuuteen on tosin ajoittain vaikea uskoa, erityisesti lehtien yleisönosastoja lukiessa tai radion soitto-ohjelmia kuunnellessa. Katkeruuden kohteiden löytämisessä mielikuvitus on vilkas. Pieni esimerkki: kun Kärpät voitti jääkiekon liigamestaruuden, sitä ei saisi juhlia, koska siihen kuluu rahaa.
Cambridgen tutkimusta pitää tietysti lukea oikein. Suomalaiset ovat onnellisempia kuin tutkimuksen 13 muun maan asukkaat, mutta tulos kertoo vain keskimääräisestä onnellisuudesta. Suomen lukeman taakse kätkeytyy myös onnettomia ihmisiä. Samana päivänä julkistetut kirkon diakoniatilastot esimerkiksi puhuvat yksinasuvien kansalaisten syvästä ahdingosta.
Sen Cambridgen tulos joka tapauksessa osoittaa, että huonomminkin asiat voisivat Suomessa olla. Kaamoksellakin on vastapainona huikean valoisa kesä.