Hauskimpia tosissaan tehtyjä EU-aiheisia nettisivuja pitää tätä nykyä yllä Euroopan komission Britannian-edustusto. Sivuston nimi on suomeksi euromyytit. Sivuilla käydään läpi toinen toistaan kuohuttavampia EU-määräyksiin liittyviä väitteitä. Näihin kuuluvat muun muassa seuraavat: EU luokittelee skottimiesten kiltit naisten asusteiksi. EU aikoo kieltää brittien maitopullot. EU määrää keittämään kuolleita kotielämiä puoli tuntia ennen kuin ne saa haudata.
Pitävätkö nuo väitteet paikkaansa? No eivät. Eikä unioni esimerkiksi ole antanut määräyksiä pitsojen koosta tai kieltänyt keinuhevosia, vaikka niinkin brittilehdissä on väitetty.
Vaikka noiden myyttien takana on väärinymmärryksiä, hataria huhuja ja brittien bulevardilehtien luovaa journalistista otetta, Bryssel kyllä todellisuudessakin suoltaa lakeja ja direktiivejä, joiden sisältö väistämättä tuntuu vähähappisissa hallintobunkkereissa syntyneiltä.
Malliesimerkistä käy vaikkapa muutaman vuoden takainen EU:n huvivenedirektiivi, joka oli kieltää lopullisesti perinteiset matalalaitaiset savolaiset soutuveneet. Direktiivin tavoite oli epäilemättä hyvä, veneilijöiden turvallisuuden parantaminen, mutta keino yksioikoisessa byrokraattisuudessaan suorastaan brutaali.
Juuri tällainen toiminta on ollut omiaan luomaan kuvaa kansalaisten elämästä etääntyneestä unionista. Sitä kuvaa vastaanhan unionin johtajat ovat viime kuukaudet kuin tuskassa kamppailleet.
Myös EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso näyttää ottaneen asian onkeensa. Alkuviikolla Financial Times -lehden haastattelussa Barroso kertoi ottavansa tiukkaan tarkasteluun EU:ssa käynnissä olevan lainsäädäntötyön. Hänen mukaansa osa valmisteilla olevista laeista on järjettömiä ja unionin mainetta pilaavia.
Ensi kuussa hän aikoo ottaa asian kuntoon saattamiseksi seuraavan askeleen. Barroso lupaa panna komission väen talkoisiin, joiden avulla unionin 85 000-sivuista (!) säädöskokoelmaa yksinkertaistetaan ja karsitaan. Barroso ja saksalaiskomissaari Günter Verheugen avustajineen ovat myös käyneet läpi 200 eri valmisteluvaiheissa olevaa EU-lakia ja todenneet, että ainakin 69 niistä voidaan sujuvasti työntää roskakoriin.
Barroso nosti erityisesti esiin yhden lakiesityksen, jota hän luonnehti vitsiksi. Esitys koski työntekijöiden suojaamista auringon vahingolliselta säteilyltä. Tuo esitys nostatti tunnekuohuja erityisesti Saksan Baijerissa. Siellä tulkittiin, että paikalliset oluttarjoilijat olisivat joutuneet luopumaan perinteisistä asuistaan, joiden kuuluu avara, auringonvalolle ihon altistava kaula-aukko. Vaikka laki ei tuollaista määräystä suoranaisesti edes antanut, euroopan parlamentti katsoi pykälänrakentelut liian pitkälle viedyksi ohjeistukseksi ja kaatoi ehdotuksen.
Tähänkin tapaukseen liittyy se piirre, että tavoite on hyvä, työntekijöiden suojaaminen ihosyövän riskiltä, mutta keinot tavoitteeseen pääsemiseksi yksioikoisen byrokratialähtöisiä.
Barroson puheenvuoro kertoo kuitenkin havahtumisesta, jota on jo odotettukin. Vaikka Ranskan ja Hollannin viime kevään kansanäänestykset suistuvat koko unionin ahdinkoon, ei-äänien voitolla oli selvästi myös myönteiset seurauksensa. Nyt Brysselin päättäjät ehkä viimeinkin tajuavat, että unionin elimissä ei voida elää eristäytynyttä elämää, jossa unionin kansalaisten ajatuksilla ja tuntemuksilla ja omalla arvostelukyvyllä ei ole sen suurempaa merkitystä.