Otsikon kysymys nousi äskettäin esille amerikkalaisen Foreign Policy -verkkolehden Suomea koskeneessa artikkelissa. Ulkopoliittisesti tulenaran pointin otti esille valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.)
Stubb sanoi näin: ”Luulen, että Krim on menetetty tapaus (lost cause) huolimatta siitä kuinka paljon haluaisimme uskoa toisin. Mutta jos Venäjä osoittaa, että se hellittää otettaan Kiovasta ja Itä-Ukrainasta, luulen että se voi aiheuttaa jotakin liikettä pakotteiden poistamiseksi.”
Krim-kysymys on niin sanotusti hyvä. Venäjän Krimin niemimaan valloituksesta on kulunut jo yli kaksi vuotta. Mikään ei viittaa siihen, että Venäjä aikoisi luopua valloituksestaan ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Eräs suomalainen raskaan sarjan vaikuttaja sanoi heti Krimin valtauksen jälkeen kaukonäköisesti, ettei Venäjä irrota siitä enää otettaan. Samaan suuntaan puhui nyt julkisesti Suomen hallituksen ministeri.
Asia nousi esille myös toissa lauantaina, kun Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves vastasi Stubbin lausuntoa koskeneeseen kysymykseen Väinö Tanner -säätiön tilaisuudessa.
”En usko menetettyihin tapauksiin. On tärkeää ymmärtää, ettei voida palata business as usual -linjalle niin kauan kuin Krim on liitetty (Venäjään). Koska jos liittää Krimin itseensä ja muut hyväksyvät sen, Venäjä voi liittää jotakin muuta. Entä jos seuraavaksi liitettäisiin Helsinki?”, Ilves vastasi.
Sekä Stubb että Ilves ovat omalla tavallaan oikeassa. Stubb toi esille kokemusperäiseen inhorealismiin pohjautuvan suomalaisajattelun. Ilves taas muisteli, että työskennellessään 1980-luvulla Radio Free Europessa Viro-uutisoinnin parissa häneltä kysyttiin, eikö hän pitänyt Viroa menetettynä tapauksena. Ei pitänyt. Ja hyvä oli, ettei pitänyt.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö käytti puoli vuotta Krimin miehityksen jälkeen venäläistä sanontaa, jonka mukaan ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”. Ukrainassa kasakka otti jo sen mikä oli huonosti kiinni eli Krimin.
Toisin kuin Krimin kysymyksessä, Venäjä on tehnyt viime aikoina Suomea koskevia pieniä linjantarkistuksia, ellei peräti -muutoksia.
Ensin presidentti Vladimir Putin määräsi valtion turvallisuuspalvelun FSB:n valvomaan tarkemmin Venäjälle tulevien ja Venäjältä Euroopan maihin lähteviä pakolaisvirtoja.
Sitä ennen Suomeen oli alkuvuodesta ”tihkunut” Venäjältä vähän yli tuhat ihmistä. Putinin mahtikäskyn jälkeen tihkuminen loppui.
Toiseksi Venäjän harjoittama trollaus on vähentynyt. Kolmanneksi äskettäin venäläisuutistoimisto Sputnik ilmoitti lopettavansa toimintansa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Linjantarkistukset voivat olla väliaikaisia ja voivat johtua useista syistä, mutta jostakin ne eittämättä kertovat. Yksi syy voi olla, että Venäjä yrittää houkutella Suomea irti EU:n pakoterintamasta.
Näiden mutkien kautta takaisin Krimiin. Suomen ulkopoliittinen johto on tuominnut Krimin miehityksen johdonmukaisesti kansainvälisen oikeuden vastaiseksi. Sitä se onkin, vaikka inhorealistista onkin tunnustaa menetetty tapaus. Eri asia on, sanotaanko asia ääneen vaiko vain kulisseissa.
Ollaanko Krimistä hakemassa runsaan kahden vuoden jälkeen eri osapuolten kasvot pelastavaa vaihtoehtoa? Vaikeinta ja surullisinta se olisi Ukrainalle. Se on faktisesti menettänyt Krimin ja on heikoilla Itä-Ukrainassakin.
Ovatko Yhdysvallat ja Venäjä koplanneet Syyrian ja Ukrainan yhteen? Tällä viikolla Venäjä aloitti vetäytymisensä Syyriasta. Ensi viikolla ulkoministeri John Kerry matkustaa Moskovaan.
EU:n ja Yhdysvaltain pakotteet ja Venäjän vastapakotteet ovat avainkysymys. Pakotteilla on yritetty puristaa vastapuolta, mutta kuten useimmiten niiden tuottamat haitat ovat hyötyjä suuremmat.
Unionin pakotteet ovat katkolla heinäkuun lopussa. Yhdysvaltain pakotteille ei ole määritelty takarajaa. Jotta molemmat luopuisivat niistä, Venäjän tulisi ryhtyä noudattamaan Minsk II -sopimusta. Se koskee vain Itä-Ukrainaa, ei Krimiä.
Krimistä: kyllä se taitaa olla, ikävä kyllä, menetetty tapaus, Karjalan tapaan. Paljon pitää vettä virrata Oulujoessa, että kumpikaan muuttuisi.6
Kolumni