Miten voit, SM-liiga? Onko kaikki hyvin?
Maamme suurin ja seuratuin palloiluseura alkaa, kiekkojännärit hyppivät jo tasajalkaa, mutta samassa hengenvedossa kyynikot kannattelevat käsisään tuomiopäivän pasuunoita ja puhaltavat surumarssia.
Ydinkysymys kuuluu siis jälleen kerran näin: onko tuote kunnossa?
Viime kauteen peilattuna kysymys on aiheellinen. NHL:n työsulun päättymisen vuoksi SM-liigasta lähti kesän aikana 94 mielenkiintoista pelaajaa ulkomaille. Tehopisteitä karkasi 717 maalin ja 1001 syötön verran.
Kuka tai ketkä korvaavat nämä menetetyt pisteet? Säilyykö sarjan mielenkiinto?
SM-liigan joukkuemäärä on ongelma numero yksi. Sarjasta tulee epätasainen.
Tällä hetkellä Suomessa ei kerta kaikkiaan riitä 14:ään joukkueeseen riittävän paljon hyviä pelaajia. Kärjistetysti voisi väittää, että JYPin, KalPan ja Ässien kokoonpanoissa vilisee pelaajia, joiden nimiä edes valistunut penkkiurheilija ole Pohjanmaalla ikinä kuullut.
Onko Suomen jääkiekkoilun rautakanslerin Kalervo Kummolan visio 10+10-joukkueen SM-liigasta eräänä päivänä totta? Nämä 20 joukkuetta pelaisivat kahta eri kymmenen joukkueen liigaa niin, että suurimmat, kauneimmat ja rohkeimmat saavat paikan auringossa ja loput kymmenen tahkoaisivat ns. kakkosliigaa. Yhteistä näille sarjoille olisi yhteinen organisaatio ja "joustava" sarjaportaan vaihto kauden kunnon mukaan.
SM-liigan jännittävin taistelu - liigakarsinnat - ovat loistaneet poissaolollaan jo liian kauan. Oulun seudullakin muistellaan vielä kaiholla niitä keväitä, jolloin Kärpät tunki liigaan ja KalPa yritti siellä pysyä. Niiden otteluiden panos hipoi taivaita verrattuna liigafinaaleihin. Silloin pelattiin koko seuran tulevaisuudesta.
Edellä mainittujen kipupisteiden lisäksi SM-liigaa kalvaa pelaajien taidon puute, kiekollisen pelaamisen kehnous, joukkueiden välinen epätasapaino ja liian kalliit pääsylippujen hinnat. Kaiken lisäksi liigassa on liian vähän tuomareita, jotka ymmärtävät pelin hengen.
Ja mikä kaikkein kauheinta, jälleen joku valmentajista saa potkut, vaikka nämä 14 joukkuetta pelaavat suljettua (!) SM-liigaa.
Kammottavaa on myös se, että osa joukkueista kituu jatkuvassa taloudellisessa ahdingossa ja joutuu elämään giljotiinin terän alla. Viime kaudella ainakin HIFK ja Lukko tekivät tilinpäätökseensä miljoonan euron miinuksen, ja alkavalla kaudella Bluesin talousjohto on tyytyväinen, mikäli seura yltää -100 000 euron "tulokseen".
Kaikista vaikeuksista, uhkakuvista, ja loppumattomasta kritiikistä huolimatta urheilun kuluttaja näkee tälläkin kaudella voittopuolisesti hyvän tuotteen, johon uhrataan rahaa ja vapaa-aikaa.
Tälläkin kaudella parrasvaloihin ponnahtaa uusia tähtiä, pieni yllättää muutaman kerran suuren ja keväällä juhlitaan mestaria, joka on mestaruutensa varmasti ansainnut.
Ne ovat juhlat isolla J:llä
Silloin kukaan ei kysy tai edes kyseenalaista, onko tuote kunnossa vai ei.
Silloin juhlitaan, ja siitähän urheilussa on kysymys. Toiset voittavat, toiset jäävät kakkoseksi ja katselevat menestystarinoita kaukana kärjestä.
Kun uusi kausi 2006-2007 alkaa, tuttu virsi soi kaikkialla. Silloin jälleen kysytään, onko tuote kunnossa vai ei.
Tätä on suomalainen huippujääkiekkoilu.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi