Suomessa on muutama aihe, jotka vaalikausi vaalikauden jälkeen nostetaan pinnalle, mutta joille ei hyvistä aikomuksista huolimatta tehdä juuri mitään.
Vanhusten inhimillinen ja heidän elämäntyötään arvostava hoito on ollut kiitettävästi esillä julkisuudessa viime aikoina. Toinen kestoaihe, joka nousee vuosi vuoden jälkeen esille, on Suomen tieverkoston hidas rappeutuminen.
Viimeksi Tiehallinto nosti asian esille uutiskirjeessään 4/09. Yhteenveto nykytilanteesta oli karu: "Nykyisin toimenpitein huonokuntoisten teiden määrä noin kaksinkertaistuu kymmenessä vuodessa. Vilkasliikenteisten teiden kunto voidaan säilyttää, mutta vähäliikenteisen verkoston kustannuksella. Huonontunut kunto näkyy tien käyttäjille epämukavuuden lisäksi lisääntyvinä ajokustannuksina. Vaikutus on suurinta alueilla, joilla alempiaseteinen tiestö muodostaa merkittävän osan sen liikenneverkosta."
Pohjoissuomalaisena voi vain todeta, että tuo viimeinen lause viittaa mitä suurimmassa määrin meille tuttuihin ongelmiin.
Eikä ongelmia ole pelkästään tieverkostossa. Myös kokonaisuuden kannalta oleellisen tärkeät sillat ovat yhä heikommassa kunnossa. Tiehallinnon mukaan Suomessa on tällä hetkellä kunnoltaan huonoksi luokiteltuja siltoja noin tuhat ja rappeutuminen lisää tilastoihin vuosittain noin 150 huonoa siltaa lisää.
Poliitikot ovat säännöllisesti luvanneet puuttua asiaan, mutta käytännön toimenpiteistä puuttuu jatkuvuus. Niin kutsuttuina hyvinä vuosina kuultiin jopa pääministerin suulla, ettei rahaa liikenneinvestointeihin voi suunnata lisää, koska ala "ylikuumentuu." Huonoina vuosina raha taas tarvitaan johonkin tarpeellisempaan.
Koko liikenneverkoston kunnossapito ja tason parantaminen tuntuukin kaatuvan kerta kerran jälkeen valtion väitettyyn rahapulaan, mutta perimmältään kyse on arvovalinnoista. Yksin tieliikenteeltä kerätään nykyisin erilaisina veroina ja maksuina vuosittain noin seitsemän miljardia euroa. Näistä tuloista vain kymmenesosa, eli noin 700 miljoonaa suunnataan takaisin tienpitoon.
Mitä sitten tarvittaisiin, että tienverkoston rappeutumisesta päästäisiin hintaan kohentamisen linjalle? Ei itse asiassa kovinkaan paljon, vain noin 300 miljoonaa euroa lisää vuodessa.
Tämä tukisi myös hallituksen ilmastotavoitteita. Tienpinnan laatu kun vaikuttaa suoraan sillä liikkuvan kulkuneuvon renkaiden vierintävastukseen ja sitä kautta Suomen kolmimiljoonaisen autokannan energiakulutukseen, päästöihin, meluun ja rengaskulutukseen.
Tiet eivät voi olla itsetarkoituksellisia, mutta kaikille lienee selvää, että ilman toimivaa tieverkkoa tämä maa ei tule toimeen. Tieverkon merkitys koko maan asuttuna pitämiselle on myös oleellinen perustekijä.
On syytä muistaa, että suomen kielen sana tieto tulee kantasanasta tie. Se joka tietää ja tuntee oikeat tiet ja reitit on tietäjä. Näitä "tietäjiä" Suomen politiikan johtoon kaivattaisiin nopeasti ennen kuin teihin ja katuihin sijoitettu 25 miljardin euron kansallisomaisuus rappeutuu osin pysyvästi, ellei se sitten ole valitun politiikan haluttu tavoite.
matti.heikura@kaleva.fi