Paavo Rintalan romaaniin perustuvassa Jumala on kauneus -näytelmässä liminkalainen taiteilija Vilho Lampi etsii taiteeseen substanssia. Substanssia huutaa ja lietsoo myös ohjaaja Kristian Smeds teatteriin.
"Yritän löytää sellaista painoarvoa, joka antaisi ihmisille mielekkäitä kokemuksia." Että Kalevi ja Lissukin ymmärtäisi, Smeds on todennut.
"Viime vuosikymmenten suomalainen teatteri ei ole ollut isojen näyttämöiden teatteria vaan se on ollut kellareissa ja pienissä paikoissa. Teatterikoulu tekee voimakkaasti työtä ja koettaa kouluttaa nuoria tekijöitä ratkomaan ison näyttämön ongelmaa. Toivottavasti sille löytyy tekijät ja muoto."
Smeds näkee, ettei teatterilla ole tänä päivänä yleisesti ottaen mitään merkitystä.
"Ihan kylmän viileesti sanottuna. Ei ole kysymys ihmisistä ja heidän viastaan, on kysymys teatterista. Yhteiskunta on muuttunut. Teatterin tai taiteen itsearvoinen asema on kadonnut. Josta seuraa, että taiteen pitää tehdä oma itseisarvonsa ja lunastaa painoarvonsa."
Lue lisää keskiviikon Kalevasta!