Kansanedustajien tekemiä sidonnaisuusilmoituksia ei tarkasteta virallisesti, ja tietojen oikeellisuus jää täysin edustajien vastuulle.
Edustajien tulkinnan varaan jää osittain myös se, mitkä sidonnaisuudet he kokevat ilmoittamisen arvoisiksi.
Kansanedustajien on ollut nyt ensimmäistä kertaa pakko ilmoittaa heidän edustajan työhönsä vaikuttavista sidonnaisuuksista, kuten elinkeinotoiminnasta, veloista tai sidoksista yrityksiin, yhdistyksiin tai muihin yhteisöihin.
Sidonnaisuudet on julkaistu eduskunnan verkkosivuilla.
– Ilmoitukset on tehty ja ne on julkaistu. Virallista valvontamenettelyä ei ole. Ehkä pidemmän aikavälin kuluessa ilmoituksiin voi syntyä jokin vakiintunut ilmoituskäytäntö, kommentoi eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio.
Eduskunnan hallinto jättää sidonnaisuuksien valvonnan medialle. Jos kansanedustaja laiminlöisi ilmoittamista, puhemies voisi huomauttaa tästä täysistunnosta. Näin uhkana on eräänlainen häpeärangaistus. Ilmoitukset on ollut nyt ensimmäistä kertaa pakko tehdä.
Ongelmia voi syntyä siinä tapauksessa, jos myöhemmin paljastuu, että merkittäviä sidonnaisuuksia on jätetty ilmoittamatta.
– Se näyttäisi vaalirahakohun tapaan huonolta, jos merkittäviä puutteita ilmenee ilmoituksissa. Eduskunnan on itse ymmärrettävä pohtia sääntöjen muuttamista, jos siihen on tarvetta, miettii hallintotieteiden tohtori ja julkisoikeuden asiantuntija Jukka Viljanen Tampereen yliopistosta.
Viljanen ei heti lähtisi tekemään jyrkkiä sääntöjä sidonnaisuusilmoituksiin.
– Säännöt ovat kaksipiippuinen juttu. Tarvitaanko yksityiskohtaisia sääntöjä vai pitäisikö luottaa kansanedustajiin ja avoimeen yhteiskuntaan? Jos nykyinen käytäntö menee pieleen, tarvitaan sääntöjä, hän pohtii.
