Oulussa osataan. Oululainen ”oikea sähköinsinööri” Kari Rinne kirjoitti 19.7. julkaistun tietoon, laskelmiin ja ammattilaisen taidolla näytettyyn totuuteen perustuvan jutun sähköautosta, sen latauksesta ja vaikutuksista koko sähkönjakeluketjuun.
Otsikko ”Sähköauto – kiva kesäinen harrastepeli” sai tukevat perustelut.
Kempeleestä lehahti vastaus, jonka kirjoitti Timo Patana. Kaleva julkaisi jutun 21.7. Jutussa kuvataan sähköauton mukavuutta, hiljaisuutta, toimintakykyä talvella, latauskustannuksia, latauspaikkojen runsautta, huollon helppoutta ja niin edelleen.
Yhden ainoan miinuspuolen hän oli sähköautoissa tähän mennessä havainnut. Niistä useimmista kirjoittajan mukaan puuttui toistaiseksi vetokoukku. Jutusta ei käynyt ilmi se tarkoittiko hän etupäähän, vai takapäähän sijoitettua koukkua?
Tämä koukkuasia olikin lähes ainoa jutun kouriintuntuva asia. Muu kaikki oli viime vuosina voimakkaasti markkinoitua mielikuvahöttöä.
Molempia juttuja voisi hieman täydentää sähköenergian tuottamiseen liittyvillä totuuksilla. Suomessa tuotetaan lähes päästötöntä ympäristöystävällistä vesivoimaa, joka on hyvä asia, mutta sen lisärakentaminen näyttää olevan vaikeaa.
Tässä vaiheessa tuotetaan vielä kauan ja paljon ydinvoimaa, jonka ympäristöystävällisyydestä ollaan kahta vastakkaista mielipidettä. Lilliputtimainen määrä tuulivoimaa syntyy silloin, kun sattuu tuulemaan. Teollisuus, lähinnä puunjalostus myy aika ajoin jonkin verran heille ylimääräistä energiaa. Suomi ostaa nykyisin tuontisähköä lähes kaiken aikaa.
Talviaikana merkittävä osa sähköstä tuotetaan suurempien kaupunkien tuntumaan sijoittuvilla kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksilla. Yhteistuotannosta voisikin mainita totuuden, joka näpäyttää sähköauton käyttöä etenkin kesäaikoina.
Kesällä kaukolämmön kysyntä on pienimmillään noin 5 prosenttia talven huipputehon määrästä. Tehossa mitaten tuottaa yhteistuotantolaitos samaan aikaan edullisimmalla polttoaineen käytöllä kaukolämpöä noin kaksinkertaisen määrän sähkötehoon verrattaessa.
Mikäli kesällä esimerkiksi sähköautoilun takia olisi tuotettava em. suhdetta enemmän sähköä muuttuu tuotanto niin sanotuksi lauhdetuotannoksi ja silloin polttoainetalous romahtaa.
Karkea, hiusta halkaisematon vertaus on seuraava. Kun laitokselle tuodaan polttoainetta 100 turveauton kuormaa, tulee siitä yhteistuotannossa hyötykäyttöön noin 90 kuormaa, erilaisiin häviöihin menee noin 10 kuormaa.
Pelkästään sähköä tuottavalla lauhdetuotannolla sama 100 kuormaa jakautuu niin, että erilaisiin häviöihin suurimpana niistä lämpöhäviö lähivesistöä saastuttamaan menee noin 50 kuormaa. Hyötykäyttöön jää vain 50 kuormaa. Tätä voisi varovasti sanoa polttoaineen tuhlaamiseksi.
Sähköverkko on Suomessa hyvä ja varma, mutta ei haavoittumaton, kuten olemme viime aikojen uutisoinnista kuulleet.
Kokeneena energiamiehenä odotan vetyautojen ajavan ohi tuosta sähköautohaaveilusta täällä kylmässä pohjolassa, kunhan jakeluketju saadaan kuntoon.
Oiva Välikangas
Ii
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.