Kirvesmurhat Oulussa ja viimeksi Fergusonin kaupungin tapahtumat Yhdysvalloissa ovat herättäneet myös meillä kansalaiskeskustelua poliisin aseenkäytön rajoista.
Suomessa ei harrasteta elokuvista tuttua pakoauton takaikkunoiden tulittamista tai edes renkaisiin ampumista. Harvoin piiritystilanteetkaan johtavat tulitaisteluihin.
Mutta jos vastapuoli ryntää yllättäen poliisimiehen päälle kirveen kanssa ja ehtii jo lyödä kypärään, kuten Oulussa tapahtui, hyökkäyksen kohteen on tehtävä sekunnin murto-osissa hyvin kauaskantoinen päätös voimankäytöstä.
Onko poliisilla lupa tappaa? Missä tilanteessa virkavalta voi käyttää äärimmäistä voimaa, josta voi aiheutua sinänsä epätoivottuja seurauksia, kuten henkilön kuolema?
– Poliisioikeudellinen toimivalta voimakeinojen käyttöön kietoutuu useissa tilanteissa rikosoikeudelliseen hätävarjeluun. Kajotessaan yksilön keskeisimpiin oikeushyviin – ruumiilliseen koskemattomuuteen ja jopa henkeen – poliisin voimankäyttö on myös ilmeisen perusoikeusherkkää viranomaistoimintaa, määrittelee Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Markus Terenius, joka on väitellyt Helsingin yliopistossa juuri tästä aiheesta.
– Viranomaistoiminnan tarkoitus ei koskaan voi olla tappaa ihmisiä, vaikka tietäisimme, että tietyllä tavalla toimittaessa niin tulee todennäköisesti käymään. Kaikki lähtee perusoikeuksiin kuuluvasta hengen suojasta ja siitä, että maassamme ei ole kuolemantuomiota eikä ihmisiä teloiteta.
Tereniuksen mukaan paikalla olevat poliisin kenttäjohtajat ohjeistavat ja antavat määräyksiä aseen käytöstä, mutta yksittäinen poliisimies myös arvioi tilanteen ja aseen käytön mahdollisuuden siinä hetkessä, kun jotain tapahtuu.
– Viime vuoden alusta astui voimaan laki, että poliisipäällystön edustaja mahdollisuuksien mukaan aina päättää, ammutaanko laukausta vai ei. Tämä lain kohta koskee lähinnä piiritystilanteita ja vastaavia, joissa jää aikaa pohtia asioita.
Jokelan tapaus muutti strategiaa
Jokelan kouluampumistragedia oli yksi suuri vedenjakaja, jonka jälkeen poliisi muutti strategiaansa aktiivisempaan suuntaan. Tereniuksen mukaan jo kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat, että poliisi toimii ja asettaa itsensä vaaraan.
Enää ei välttämättä jäädä odottelemaan panssariautoa ja Karhu-ryhmää apuun, vaan ensimmäinen paikalle tullut partio pyrkii ratkaisemaan tilanteen.
– Mieluummin kuin poliisin oikeudesta, puhuisin velvollisuudesta toimia tietyssä tilanteessa. Kyse ei ole siitä, että lähtisimme rynnäköimään matalammalla kynnyksellä, vaan siitä, että on korostettu poliisin velvollisuutta toimia ihmishenkiä säästääkseen jopa oman turvallisuutensa uhalla, Markus Terenius arvioi.
Aseen käytön kynnys korkealla
Kokenut voimankäytön kouluttaja, ylikomisario Kauko Hakala Poliisiammattikorkeakoulusta Tampereelta on samoilla linjoilla rikostarkastaja Markus Tereniuksen kanssa.
Turhanpäiväinen aseella uhkailu ei ole Suomen poliisikunnassa tapana, vaan silloin kun asetta käytetään, tilanne on aina kova ja vaarallinen.
Kynnys on Hakalan mukaan Suomessa nostettu niin korkealle, että asetta käytetään vain tilanteissa, jossa myös vakavat seuraukset ovat hyväksyttävissä.
– Ei ole enää mahdollista, että ammutaan, muttei tarkoiteta. Johdetuissa tilanteissa aseen käyttöä pyritään linjaamaan jo etukäteen, mikäli tietoa on tarpeeksi käytettävissä. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin se, joka vetää liipaisimesta, sillä tilanne voi muuttua viime sekunneilla.
– Mutta jos paikalla on paljon muita ihmisiä, yksikään luoti ei saisi mennä ohi. Poliisin tulee erityisesti ottaa huomioon sivullisten turvallisuus. Ennen laukauksen ampumista poliisin tulee hyväksyä riski kohdehenkilön menehtymisestä tai vakavasta loukkaantumisesta.