Oulun päättäjillä menee hyvin. Hyväosaisuus paistaa läpi puoluetaustasta riippumatta. Useimpien valtuutettujen tulotaso ylittää reippaasti kaupunkilaisten ansiot.
Kalevan selvitys (7.1.) Oulun kaupunginvaltuutettujen tulotasosta on hätkähdyttävää luettavaa. Valtuutettuja ei voi kuvata erityisen huono-osaisiksi tai yhteiskunnan laitamille ajautuneeksi ryhmäksi. Päinvastoin, hyväosaisuus paistaa läpi puoluetaustasta riippumatta. Päättäjät voivat pulskemmin kuin äänestäjänsä.
Yli puolet valtuutetuista on kivunnut siihen oululaisten tulonsaajien kymmenykseen, joka ansaitsee yli 52 000 euroa vuodessa. Kovapalkkaisen eliitin joukossa on edustajia kaikista puolueista. Porvariston ja proletariaatin raja näyttääkin hämärtyneen arvaamattomalla tavalla Oulun kaupunginvaltuustossa.
Oulussa joutuu jo miettimään, ketä voisi äänestää, jos etsii köyhän ystävää. Puoluekannan perusteella ei pysty päättelemään, mihin tuloluokkaan valtuutettu kuuluu. Vastaavasti tulojen perusteella ei voi sanoa, mihin ideologiseen ryhmään päättäjä kuuluu.
Yllättävää on, että puolueryhmittäin korkeimmat tulot ovat keskustan, vasemmistoliiton ja vasta kolmantena kokoomuksen valtuutetuilla. Ei siis aivan ennakoidusti. Viime kunnallisvaalien ehdokasasettelun perusteella ehdokkaiden tulokärki koko maassa oli kokoomus, RKP ja keskusta.
Kutkuttavat käänteet jatkuvat, sillä vuoden 2012 ansio- ja pääomatulojen perusteella valtuuston kovatuloisin oli perussuomalaisten valtuutettu. Kärkikymmenikköön mahtui lisäksi neljä keskustan, kaksi kokoomuksen, kaksi vasemmiston ja yksi vihreiden edustaja.
Kymmenen pienituloisimman joukossa oli kolme vihreiden, kaksi vasemmiston, kaksi perussuomalaisten ja kaksi kokoomuksen edustajaa sekä yksi keskustan edustaja.
Oululaisvaltuutetuilla menee siis hyvin. Sen lisäksi, että yli puolet valtuutetuista ylittää kaupungin parhaiten palkatun kymmenyksen rajan peräti 83,5 prosenttia valtuutetuista ansaitsee enemmän ja ainoastaan 16,5 prosenttia vähemmän kuin keskiverto-oululainen. Vähiten ansaitsevien tulotasoa selittää pitkälti muun muassa opiskelu, perhesyyt tai työttömyys.
Hajontaa kuitenkin riittää. Siinä, missä perussuomalaisten Juha Vuorio ansaitsi yli 185 000 euroa vuodessa, vihreiden Janne Hakkaraisen tulot jäivät vajaaseen 8 400 euroon. Lähemmäksi keskimääräistä 27 300 euron oululaistasoa pääsi SDP:n Johannapiritta Huovinen.
Viime kuntavaleissa ehdokkaat olivat koko maassa paremmin koulutettuja ja työllistyneitä kuin äänioikeutetut. Tämä selittää pitkälti sen, että päättäjiksi valittujen tulotaso on suurempi kuin äänioikeutetuilla.
Puolueet pyrkivät erottautumaan toisistaan, mutta se käy ajan mittaan vaikeaksi, jos niissä toimivat aktiivit ovat samasta muotista valettuja. Luokka- ja puoluerajat murentuvat postmodernissa yhteiskunnassa.
Parhaiten kouluttautuneilla pärjääjillä on halua, taitoa ja kykyä tarttua yhteisten asioiden hoitoon. Demokratian toimivuuden ja moniarvoisuuden kannalta päättäjiksi pitäisi kuitenkin valikoitua ihmisiä tasapuolisesti kaikista ryhmistä.