Kuhmo Keskusteleva kulttuuriviikonloppu Ihminen ja kosmos puhuu tänä keväänä onnesta.
Kahdeksas Ihminen ja kosmos kärsi alustajien peruutuksista ja vara-alustajillekin tuli esteitä, mutta kuplivaa mielipiteenvaihtoa syntyi niin kuin tapahtumassa on tarkoituskin.
Kosmos rakentuu lyhyistä alustuksista, jotka pidetään kahden nippuina. Välissä kuunnellaan musiikkia. Alustajat saavat vain teeman ohjeekseen, muuten on taivas rajana.
Alustajat kutsutaan kulttuurin, taiteen ja tieteen piiristä, joten onnen käsittelyä jatketaan lauantain jälkeen sunnuntain aikanakin monesta kulmasta.
Poisko keneltä
Suomalaiselle kansanluonteelle onni on aina joltakulta pois, naapurin onni on itseltä pois. Kouluneuvos Kirsti Mäkinen kyseli, onko onnen määrä vakio, ja ellei ole, miksi me kuitenkin käyttäydymme kuin se olisi.
Perinteisesti onni pitää salata ja elää vaatimattomasti onneaan vähätellen. Ei sovi toitottaa onnettomuuttaan eikä hehkuttaa onneaan. Mäkisen mukaan puhemies Riitta Uosukaisen avio-onnen ylistys kirjassa järkytti suomalaisia. Kirjakauppojen tungoksessa Uosukaista käytiin koskettamassa siinä toivossa, että onni tarttuu.
Vailla kärsimystä
Professori Timo Airaksisen mielestä onnea ei pidä etsiä syömisestä, juomisesta tai rakkaudesta, koska ne edellyttävät kärsimystä: nälkää, krapulaa, rakkauden tuskaa. Onni löytyy asioista, joihin ei liity kärsimystä.
Sellaisia ovat esimerkiksi kamarimusiikki, keskustelu ystävien kanssa, kävely luonnossa tai vesivärimaalaus. Ihmisen onnen tase lasketaan vasta kuoleman jälkeen. Vainaja ei ehkä ollut kaksinen akvarellisti, mutta ainakin hän oli onnellinen, voivat jälkeenjääneet arvioida.
"Ei kenestäkään sanota, että hän oli onnellinen, koska shoppaili paljon. Keinotekoiset asiat, kuluttaminen tai kemiallisesti hankittu onni tuovat vain hetkellistä onnea."
Ja se onni on...
Onnea on, ettei naisen tarvitse valita joko perhettä tai työtä, vaan hän voi ottaa sekä perheen että työn, sanoi professori Riitta Smeds. Informaatioverkostoja tutkiva Smeds esitti myös muita oman elämänsä sekä että -pareja, joiden yhdistäminen on onnellisempaa kuin jommankumman poissulkeminen joko tai: luonto-tekniikka, musiikki-tiede, yhteisö-yksilö, tunne-järki.
Smeds, neljän lapsen äiti, kannusti naisia ottamaan sekä uran että perheen. Alussa, kun vauva imee, naisen on oltava tiiviimmin kotona, mutta lapsen kasvaessa isä voi ottaa vastuuta hoidosta.
"Äitiysloman voisi puolittaa. Imetysajan äiti on kotona, sitten isä hoitaa vauvaa ja äiti voi käydä ruokatunnilla imettämässä. Jos puolet äitiyslomasta kuuluisi isälle, työnantajalla on yhtä suuri riski palkata nuori mies kuin kuin nuori nainen."
"Kalevalakin sanoo, että kaikkea ihminen katuu vaan ei nuorena naimistaan. Naisten kannattaa tehdä lapset nuorina, silloin jaksaa on on joustava. Lähellä neljääkymppiä esikoisensa saava voi kyllä jättää hyvästit omille harrastuksilleen, mutta parikymppinen jaksaa harrastaakin."
Akateemista uraa havittelevankin kannattaa saada lapset ensin. Opinnot ehtii ja työelämään pääsee myöhemminkin, Smeds neuvoi kokemuksesta.
Yhteisö ei aina onnela
Suomalaiselle onni tahtoo olla kateuden aihe ja vahingonilo onnea. Kateelliset syyttivät it-buumin menestyjiä ahneiksi ja moittivat Rytsölöitä Lamborghineista.
"Kateus on suomalaisilla geeneissä. Olemme pieni mutta pottumainen kansa, ja pottumaisuuden ydin on rajaton kateus. Ahneus sentään edistää kansantaloutta, mutta kateus on paljon pahempaa", Timo Airaksinen tuumi.
Perheiden, sukujen tai heimojen tiiviit yhteisöt eivät Airaksisen mielestä ole onneloita, vaan usein naamioituja helvettejä, joissa eletään alistussuhteissa ja vihataan naapuria verikostoon asti. Vapaamielinen yhteisö antaa mahdollisuuksia verkottua vertaistensa kanssa ja lisätä sosiaalista pääomaa, mikä taas lisää taloudellista tuottavuutta.
Onni ei kulu jakamisesta
Seppo Kimasen mielestä musiikki on onnea, joka ei vähene jakamalla. Sävellys ilahduttaa monia ilman että kuluu.
Kimanen kertoi Mozartin sävellyksestä, jonka tämä teki ilahduttaakseen tekstiilikauppiasta, jolle oli velkaa ison summan. Velanmaksu sai lykkäystä ja musiikkia harrastava velkoja onnen hetkiä.
Tummia onnen sävyjä pohti toimittaja Risto Lindstedt, joka sai pikakutsun paikkamaan sairastunutta alustajaa. Hänen mukaansa onni on perusyksinäisyyden silittämistä, tuntemus että meitä kosketaan ilman että sattuu.
"Onnea on myös ymmärtää, ettei siihen tarvita suuria dramaattisia tuntemuksia. Nykyään ihmiset eivät saa elämyksiä, ellei roudata jäähalliin rekallista pyrotekniikkaa. Ihmisillä menee lujaa, on kiire saada enemmän. Emme reagoi selvästi näkyviin elämän liikennemerkkeihin, emme pysähdy ennen kuin kohtalo ajattaa päin seinää, löytyy esimerkiksi vakava sairaus."
Ihminen ja kosmos jatkuu sunnuntaina. Alustuksia pitävät kirjailija Antti Tuuri ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Loppukeskustelun luotsaa professori Boris Segerståhl.