Oulussa tehdään määrätietoista, monimuotoista ja -alaista sekä ennaltaehkäisevää lapsi- ja nuorisotyötä – työtä, jonka peruskalliona on työntekijöiden ammattitaito. Ensi vuonna uudistuva nuorisolaki ja kuntien säästötalkoot puhumattakaan normipurkutalkoista luovat uhkakuvia nuorisopalveluiden ylle. Tutkijat puhuvat jopa nuorisopalveluiden katoamisen uhasta Suomessa (Nuorisotutkimusseura, Näkökulma 2015, nro 10).
Mistä moinen uhka syntyy? Se syntyy hallitusohjelmaan kirjatusta kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisestä. Kunnat voisivat jatkossa harkintansa mukaan päättää, millä tavalla ne järjestävät lakien mukaisia palveluita, esimerkiksi nuorisopalveluita. Tämä on sitä normien purkua.
Uuden nuorisolain mukaan nuorisotyö ja -politiikka kuuluisivat edelleen kunnan tehtäviin, mutta sisältöä ja järjestämistapaa ei säädettäisi sen tarkemmin. Jos laki ei enää velvoita eikä säätele nuorisopalveluiden sisältöä ja järjestämistapaa, on se helppo säästökohde, kun kuntatalous laskee peffamäkeä alaspäin.
Mallimaa nuorisopalveluiden alasajoon on Britannia. Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija, filosofian tohtori Anu Gretschel perehtyi nuorisotyön organisaatioihin viime kesänä siellä.
Britannian mallissa keskushallinto lopetti tilastollisesti tutkitun ja vaikutukseltaan epäonnistuneen nuorisotyön rahoittamisen paikallistasolle, missä puolestaan ei-lakisääteinen toiminta lakkautettiin. Gretschelin mukaan mekanismi toimi täydellisesti ja nuorisotyö loppui muutamassa kuukaudessa kaikista kaupungeista. Työtä jatkavat eri järjestöt ilman julkista rahoitusta.
Uhka on otettu Suomessa ja myös Oulussa vakavasti vastaan. Lainmuutos sattuu ajankohtaan, jolloin Oulun kaupungin eri palvelusektorit kiristävät ruuvia ja miettivät säästöjä, myös sivistys- ja kulttuuripalveluiden alaisuuteen kuuluvassa nuorisopalveluissa. Henkilöstökulujen leikkaus vaikuttaa toimintaan ja palvelutarjontaan. Parhaillaan nuorisopalveluissa harotaan hiuksia ja mietitään erilaisia säästövaihtoehtoja. Harkinnassa on ainakin yhden nuorisotalon lakkauttaminen, huolimatta eri kaupunginosien nuokkarien käyttäjämäärien kasvusta.
Oulu on Suomen nuorimpia kuntia ja sitä se on myös lähitulevaisuudessa. Alle 29-vuotiaiden määrä on suuri, noin 43 prosenttia Oulun väkiluvusta. Siksi nuorten tarpeita ei ole syytä vähätellä.
Kun säästövimma iskee eikä palveluita määritellä tarkasti, lasten ja nuorten iltojen ja viikonloppujen vapaa-ajan merkitys jää helposti taka-alalle.
Eriarvoisuus, syrjäytyneisyys tai köyhyys ei katoa, päinvastoin, ja se näkyy lasten ja nuorten arjessa ja vapaa-aikana. Lyhytnäköinen säästäminen iskee takaisin tulevaisuudessa. Siksi on tärkeää säilyttää kuntien tarjoamat maksuttomat ja yhdenvertaiset palvelut, matalan kynnyksen kokoontumispaikat eri kaupunginosissa sekä tapahtumat.
Nuorisotyöhön liittyviä toimintoja ei voi holtittomasti sälyttää nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen harteille. Nuorisopalvelujen työ on suunnitelmallista kasvatustyötä, ja nuoriso-ohjaajien ammattitaito on paras tae pitkäjänteiselle työlle. Puolivillainen ei ketään lämmitä.
Kyllä laki lupaa hyvääkin. Esimerkiksi Kansaneläkelaitokselle, Kelalle, tulee oikeus ilmoittaa nuoren yhteystietoja etsivään nuorisotyöhön. Toiminta tukee opiskelu- ja työpaikkaa vailla olevia nuoria ja ohjaa löytämään tarjolla olevat palvelut entistä paremmin.