Kolumni

Onko maallamme malttia vaurastua ilman väestönkasvua?

Uudet väestöennusteet ovat tulleet. Moni on kiirehtinyt listaamaan keinoja syntyvyyden nostamiseksi.

Uudet väestöennusteet ovat tulleet. Moni on kiirehtinyt listaamaan keinoja syntyvyyden nostamiseksi. Olisi hyvä kuitenkin pysähtyä miettimään asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Nimittäin siitä, miten luodaan hyvinvointia ja elinvoimaa kun väestö vähenee. Mitä tarvitaan, jotta Suomi voi jatkossakin vaurastua.

-

Olen toiminut kymmenen vuoden ajan johtajana kunnissa, joissa asukasmäärä on vähentynyt. On käsittämätöntä edelleen lukea otsikoita: ”Ennuste vuodelle 2040: Suomessa on vain kolme kaupunkiseutua, jotka kasvavat – muu maa näivettyy”.

On syytä kysyä, onko väestön väheneminen synonyymi näivettymiselle? Miksi edelleenkin pidämme vakituisen asustuksen määrää määräävänä tekijänä alueen elinvoimalle ja ihmisten hyvinvoinnin kasvamiselle?

Mikäli olisimme väestöä menettävissä kunnissa ajatelleet näin, olisi moni matkailukeskus jäänyt syntymättä, kaivos avaamatta tai puutuoteklusteri kehittämättä. Suomi olisi aika erinäköinen, jos olisimme tehneet avustetun itsemurhan ajatuksella, että kuolema tulee kuitenkin.

Hallitusohjelmassa luvataan nyt toteuttaa harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän esityksen pohjalta vaikuttavuusarviointi ja muodostaa toimenpideohjelma kokeiluineen elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittämiseksi myös väestöään menettäville alueille. Tämä on erinomainen linjaus. Etenkin tilanteessa, jossa näiden alueiden määrä on lisääntymässä.

Hallitusohjelma tunnistaa ensimmäistä kertaa kunnolla myös monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuuden. Vakituisen asutuksen lisäksi tulee ehdottomasti huomioida monipaikkainen asuminen ja muut ihmisvirrat, jotka kulkevat alueen kautta. Lisäksi on huomioitava alueella sijaitseva elinkeinotoiminta. Onko se sellaista, jossa tuotteet ja palvelut myydään muille kuin lähiseudun ihmisille.

Lisäksi meidän on kiireesti erotettava alueen elinvoima ja ihmisten hyvinvointi kuntien taloudellisesta tilanteesta. Kuntien taloudellinen tilanne on huono Helsinkiä ja muutamia muita kuntia lukuun ottamatta. Meidän järjestelmämme on rakennettu sen varaan, että työssä käyviä veronmaksajia riittää kasvavan palvelutarpeen rahoittamiseen.

Väestöään menettävien kuntien kuntatalous ei juuri hyödy yritysten menestymisestä kuntien veropohjan vuoksi. Yhteisöverosta kunnille tilittyy noin kolmannes. Työttömyys kyllä vähenee ja työllisyysaste kasvaa, mutta työllisten määrä vähenee väestön vähetessä.

Toisaalta palvelutarve kasvaa niin väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä kuin poliittisilla päätöksillä, joilla lisätään kansalaisten palveluja. Myös valtiontalous kipuilee saman kysymyksen äärellä, mutta tilanne ei vielä ole yhtä vakava koska elinkeinoelämän hyvä taloudellinen kehitys heijastuu kuntatalouteen eri tavoin kuin valtiontalouteen.

Ennuste on aina ennuste. Pitää muistaa, että 2040-luvulla elävät nuoret aikuiset ovat vielä syntymättä. Me emme voi tietää heidän ajatuksiaan ja odotuksiaan elämältä. Emme voi aavistaa heidän haluaan tehdä lapsia.

Samalla tavalla, emme voi vielä tietää miten maapallomme ilmasto muuttuu. On todennäköistä, että ponnisteluistamme huolimatta ilmasto lämpenee ja osa maapallon asuinalueista muuttuu elinkelvottomiksi. Se voi tarkoittaa siirtolaisuuden lisääntymistä ja muuttovirtoja alueille, joissa vielä voi asua.

Nämä alueet sijaitsevat muun muassa Suomessa. Siirtolaisuus ja maahanmuutto vaikuttavat jo nyt eritavoin eripuolilla Suomea.

Urho Kekkonen kirjoitti vuonna 1952 kirjan ”Onko maallamme malttia vaurastua?”. Kirjassaan Kekkonen hahmotteli suomalaisen aluepolitiikan suuntaa teollistamalla Suomi ja ottamalla koko maan luonnonvarat osaksi Suomen kilpailukykyä.

Nykyajan Suomi tarvitsee uuden vision siitä, miten vauraus säilytetään vähenevän väestön Suomessa. Emme voi rakentaa taloudellista hyvinvointia syntyvyyden kautta kasvavaan asukasmäärään ja lisääntyvään kulutukseen kotimaassa. Myös ilmastonmuutos haastaa meidät saman asian pohtimiseen globaalisti. Mikä on se asia, jolla kykenemme tuottamaan jatkossa lisäarvoa ilman väestönkasvua ja lisääntyvää kulutusta? Voisimmeko me tuottaa Suomessa sellaista, jota muutkin haluavat ostaa juuri vastatakseen samoihin kysymyksiin? Vastaus lienee, että kyllä voimme ja meidän pitää.

On ainakin kaksi asiaa, jotka pitää kyetä hahmottelemaan: Miten tuotamme jatkossa maamme energian ja sähkön mahdollisimman kestävästi ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntäen ja miten kehitämme energiaan teknologiaratkaisuja globaaleille markkinoille.

Toiseksi, mitkä ovat ne kärkialat, joiden menestymisen kautta Suomi jatkossa pärjää? Miten luonnonvaramme olisivat parhaassa mahdollisessa käytössä, jotta ne loisivat maksimaalista lisäarvoa ja hyvinvointia.

Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.