Kajaani Voiko valita vähemmän mediaseksikästä kohdetta päivän teemaksi kuin 35-vuotiaana yli 40 vuotta sitten kuolleen runoilija Lasse Heikkilän?
Onko Lasse Heikkilä unohduksensa ansainnut?
"Ei missään tapauksessa!" kauhistelee Iiro Kajas, josta on puolenkymmenen kesän aikana tullut lähes virallinen unohduksiin jääneiden runoilijoiden pelastaja. Kajaksen mielestä parhaat osat Heikkilän runoudesta ansaitsevat nostamisensa. Sen sijaan Heikkilän näytelmiin hän ei ota kantaa, koska ei sano niitä tuntevansa.
Iiron kouluksi kutsuu taiteellinen johtaja Antti Virmavirta niitä puolelta päivin alkavia istuntoja, joissa Suomen Lausujain Liiton viisaan ja salahauskan sihteerin Iiro Kajaksen ympärille kokoontuu uskollinen yleisö kuuntelemaan, kenet Iiro tänä kesänä ja nimenomaan tänään nostaa unohduksen alhosta.
Alun alkaen vuonna 1997, kun Iiron koulu alkoi, Kajas itse valitsi pelastettavansa. Tänä vuonna meneteltiin hieman toisin, sillä Heikkilästä, jolla kesäkoulu nyt käynnistettiin, oli luvassa myös produktio.
Se oli jo valmiina, koska Martti Mäkelä oli valmistanut helsinkiläiseen Q-teatteriin jo marraskuussa 2000 Tarvitaan jumala -nimisen Lasse Heikkilä -illan. Nyt se tuotiin Kajaanin Veturitalliin.
Samanlainen valmis paketti odottaa myös lauantaina, sillä keskipäivällä Iiron koulussa puhutaan Katri Valasta ja pari tuntia myöhemmin nähdään Vala-produktio.
Vammala ehti ensin
Viime viikonvaihteessa Vammalassa Vanhojen kirjojen päivillä ehdittiin jo muistaa Lasse Matias Levolaa, kuten Lasse Heikkilän oikea nimi kuului. Heikkilä-nimen hän sai vasta kasvatusvanhempiensa mukaan.
Vammalassa mutta ei Kajaanissa oli paikalla runoilijan toinen puoliso, nykyisin 82-vuotias teatterineuvos Ritva Heikkilä, jolle Kajas antaa tunnustusta Lasse Heikkilän muiston vaalimisessa, kuten lausuja Martti Mäkelälle.
Heikkilä pääsi vaipumaan jo unholaan, mutta kun jäämistöstä löytynyt spoonriverantologiamainen Balladi Ihantalasta julkaistiin vuonna 1999 ja OsmoPekosen kirjoittama elämäkerta ilmestyi hiljattain, tämä rikkinäistä elämää elänyt ja kärsimyksiä kokenut sekä niitä ympäristölleen aiheuttanut modernisti löydettiin jälleen.
Lasse Heikkilä menetti äitinsä jo kaksiviikkoisena, minkä pohjalta Kajas sai aiheen lohkaista Heikkilän kiinnostuksesta itseään vanhempiin naisiin ja monista naissuhteista, joihin omien puolisojen lisäksi kuuluivat niin Kirsi Kunnas kuin AilaMeriluotokin:
"Ei tarvita Freudia eikä kumppaneita tulkinnan avuksi, kun tiedetään, että äiti eli vain kaksi viikkoa pojan synnytettyään."
18-vuotiaana Heikkilä joutui pohjoismaiden toistaiseksi suurimpaan taisteluun Tali-Ihantalaan. Sota-aikana hän aloitti etenkin saksalaisten sotilaiden suosiman pervitiini-nimisen, amfetamiinijohdannaisen aineen käytön, koska se poisti väsymyksen. Kajas muistuttikin, että jatkosodan jälkeen meillä oli vakava huumeongelma.
"Sekakäyttäjästä oikeastaan voidaan puhua", määritteli Kajas sotasankari Heikkilän, jolle pervitiinin lisäksi maistui alkoholi.
Vuonna 1949 Heikkilältä ilmestyi esikoisteos, kuten myös Lassi Nummelta ja HelviJuvoselta. Kirjallinen ura kesti kymmenen vuotta.
Todistusvoimaa v. 1949
Kajaksella oli mukanaan toukokuun 1949 Kuva-niminen kulttuurilehti, jonka toimitussihteerinä Heikkilän tuleva vaimo Ritva, silloinen Ristolainen, oli. Heikkilä kävi tapaamassa toimitussihteeriä ja aloitti piirityksen. Toukokuun numeroon hän oli kirjoittanut pitkän artikkelin Ikkuna ihmiseen, taiteilija ja sielun sairaus.
Tätä Heikkilä Kajaksen mukaan jaksoikin pohtia ja miettiä, voiko nerokas taiteilija olla ihan terve. Hän oli kuitenkin tullut lopputulokseen, että voi olla, mutta se on harvinaista. Itse Heikkilä oli usein mielisairaalassa ja puhui itsemurhasta. Kuolema keväällä 1961 jäi hämärän peittoon. Ei selvinnyt, oliko kysymyksessä vahinko vai tarkoitus.
Useista Heikkilän itsemurhayrityksistä Kajas sai aiheen huomauttaa, että 1940-luvun lopussa itsemurhayritykset olivat samantyyppinen muoti kuin nykyisin amputaatio.
Heikkilän profeettana
Huolitelluksi ja hienostuneeksi sekä selvästikin esittäjälle itselleen tärkeäksi paljastui kahden vuoden takainen Tarvitaan jumala -produktio, jolla Martti Mäkelä kunnioittaa Heikkilän runoilijana. Väkevä omakohtaisuus välittyy keskeisenä viestinä. Jo Mäkelän katse kertoo, että hän julistaa Heikkilää, haluaa olla Heikkilän profeetta.
Ja millaisena näyttäytyi Mäkelän Heikkilä?
Älykkönä, maailmanmiehenä, urbaanina tyyppinä, mutta kovin vakavana. Tällaisen kokonaisviestin välittämisessä tärkeä oli työryhmä, jossa Mäkelän lisäksi olivat Jukka Hytti, Heikki Huttu-Hiltunen ja Hepa Halme.
Esityksessä tuli todistetuksi se, mitä Iiro Kajas oli päivällä sanonut: Lasse Heikkilällä ei ole paljon huumoria - ja riippuu huumorintajusta, miten senkin näkee.
