Kun Helsinkiin vuosi sitten etsittiin kaupunginjohtajaa, paikkaa hakeneiden lista näytti tällaiselta: pizzakuski, sähköasentaja, Kyproksella vaikuttava Sales Director, journalisti, De-ice -- mikä lieneekään --, kolme ylioppilasta, kuusi opiskelijaa, joista yksi abiturientti, tilintarkastuksen määräaikainen professori, projektipäällikkö, yliopistonopettaja, rakennusalan ammattilainen, kehittämispäällikkö ja kauppatieteiden maisteri.
Kaupunginjohtajakisaan ilmoittautuivat myös "kuningasjätkä" ja "toisten rumpujen hakkaaja", mutta he vetäytyivät kaupunginkanslian pyynnöstä ykkösviran tavoittelusta. "Ihan vitsillä. Katsottiin työkkärissä avoimia työpaikkoja ja siinä oli hyvä palkka. Heitettiin se läpällä", perusteli työtön opiskelija aktiivisuuttaan. Myös toisen mielestä se oli kivaa "pientä breikkiä työnhakuun". Kuusamolainen sähköasentaja oli etsinyt vaihtelua tylsyyteen.
Ainakin yksi hakijoista -- oululainen journalisti -- oli kokeillut onneaan aikaisemminkin. Hänen nimensä löytyy muun muassa seitsemän vuotta sitten Oulun kaupunginjohtajan paikkaa hakeneiden joukosta.
Hakuajan päätyttyä Helsingin lehdistöpäällikkö luonnehti tulosta monimielisesti: "Kaikki kandidaatit ovat kovia nimiä. Täytyy ihmetellä, että kovan luokan varusmieskin on ehtinyt lähteä mukaan. Kaupungin virkamiehet käyvät samalla huolella kaikki ehdokkaat läpi. Kirjo vastaa aika hyvin muita vastaavia julkisia hakuja."
Helsingin tapauksessa selitystä voi hakea siitä, että peli oli jo etukäteen selvä. Hakijalitanian kauppatieteiden maisteri oli kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jussi Pajunen (kok.), jonka valinnan takasi jo pelkästään kolmen suurimman valtuustoryhmän sopimus. Demarit ja vihreät olivat luvanneet tukea kokoomuksen ehdokasta, jos vain henkilö oli sopiva ja pätevä.
Joka tapauksessa Helsingissä ihmeteltiin ääneen, miksei merkittävä kuntatehtävä kiinnosta päteviä hakijoita. Yksi vastaus oli, ettei kukaan halua lähteä vapaaehtoisesti sähköjänikseksi.
Jos pääkaupungin ykkösvirka ei kiinnosta, miten käynee Oulussa? Kaupunginjohtaja Kari Nenosen viralliset irtisanoutumiskuviot saadaan pikku hiljaa alta pois, ja kaupunginjohtajan haku voi toden teolla alkaa.
Muutkin kuin hakemuksensa jättäneet voivat tulla valituksi. Avoimessa Oulussa suostumusmenettelyyn ei tähän mennessä ole turvauduttu, ja se oli välillä jopa virkasäännössä kielletty. Kieltämättä sillä on omat ikävät piirteensä, mutta jos hakijoista ei yksinkertaisesti ole ketä valita, on tällainenkin mahdollisuus tietenkin hyvä olla olemassa.
Etukäteen Oulua on hehkutettu kaupunkina, jonne pätevistä ja sopivista luulisi olevan oikein tunkua. Toisaalta ilmiselvää on sekin, että jo pelkkä keskustelu esimerkiksi pormestarimallista saa päätöksentekijät varpailleen: eihän tänne kukaan hae, jos pesti voikin olla vain muutaman vuoden pituinen.
***
Espoo on satsannut uuteen WeeGee-kulttuuritaloonsa 47 miljoonaa euroa. Kaupungissa on huomattu, että pelkällä teknologialla ei voi elää ja että maine kulttuurikaupunkina kannattaa.