Suomen kansanedustajille tulee vähän uhkauksia, mutta vihanpito verkossa on yleistynyt, kertoo kansanedustaja Lyly Rajala Kalevan Sunnuntai-liitteessä. Onko kansanedustajien arvostus alamaissa?
Lyly Rajala: Älä ammu senaattoria!
Maailma on vaarallinen paikka. Kaikkialta löytyy häiriintyneitä, jotka ovat valmiita vaikka tappamaan tuntemattomia. Syynä on usein mielen sairaus tai julkisuuden kipeys. Useimpien motiivi on sama: saada teolleen huomiota. En puhu ammattirikollisista vaan henkilöistä, jotka ovat mielenhäiriöissään kohdistaneet ympäristöön kauhua ja pelkoa sairaalloisilla ja epätoivoisilla tuhotöillä.
Meillä ovat muistissa muutaman vuoden takaiset koulusurmat, joiden motiivit jäivät hämärän peittoon. Diagnosoiduista sairauksista ja psyykelääkityksistä huolimatta aseluvat olivat kunnossa, minkä mahdollistaa Suomen tiukka tietosuojalaki. Tuorein tragedia on USA:ssa Arizonan osavaltion Tucsonin kaupungissa tapahtunut joukkosurma ykköskohteenaan kongressiedustaja Gabrielle Giffords, joka taistelee edelleen hengestään sairaalassa.
Suomessa poliittisia surmatekoja on itsenäisyyden aikana tapahtunut vain yksi, sisäministeri Heikki Ritavuoren murha vuonna 1922. Kevyempää kyytiä antoi toki muun muassa Lapuan liike 1930-luvun alkupuolella.
Elintasomme on kohonnut, mutta aina on myös huonompiosaisia. Aivan aiheesta meillä on tuloerojen kasvusta ja köyhyyden lisääntymisestä johtuvaa tyytymättömyyttä. Suomalainen on rauhallinen mutta ärtyessään pahapäinen. Yhteiskuntarauha ja turvallisuus ovat sitä, että ihmiset voivat kokea tulevansa oikeudenmukaisesti kohdelluiksi.
Suomessa vihanpito on yleistynyt vasta viime vuosina sosiaalisen median erilaisina viharyhminä. Helsingin käräjäoikeus vapautti syytteistä nuoren miehen, joka oli uhannut Facebookissa pääministeri Mari Kiviniemen ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen henkeä. Syyttäjä vei asian hovioikeuteen. Vaikka uhkaajan tarkoitus ei oikeasti ollut vahingoittaa ministereitä, on tällaiset ilmiöt saatava kitkettyä ennen kuin tauti leviää laajemmalle.
Pyrin lainsäätäjänä aina ajattelemaan lakeja kansalaisten oikeustajun kannalta. Itä-Suomen hovioikeus on kunnostautunut raiskaustuomioiden lieventäjänä. Se ei mahdu minun eikä muidenkaan kalloon. Raiskaus on uhrille henkinen murha.
Suomen kansanedustajat saavat pääsääntöisesti olla uhkailujen ulkopuolella. Koko ajan kansan parissa kiertävänä olen kovettanut itseäni sietämään naljailua ja itseeni kohdistuvaa arvostelua. Toki pahansuopaisten ihmisten aiheeton arvostelu sattuu, mutta siihen on ammatissani totuttava.
Viime vuoden kesäkuussa sain ainoan ankaramman uhkauksen kansanedustajana. Eräs kansalainen hermostui siihen, että olin valiokunnan jäsenenä valmistelemassa ja eduskunnan jäsenenä päättämässä hänelle epämiellyttävää lakia. Meidän tulee ilmoittaa pienikin suusanallinen, kirjoitettu tai soitettu uhkaus eduskunnan turvallisuusjohtajalle. Sain seuraa Suojelupoliisista. Supon mukaan kyseessä ei ollut enää kansanedustajaan vaan instituutioon, eduskuntaan, kohdistunut uhkaus, koska se johtui siitä, että olin kansanedustajana laatimassa lakia. En tiedä, miten asia on edennyt.
Uskon edelleen suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja suomalaisiin ihmisiin. Vaikka kaikilla ei mene elämässään aina hyvin, on meidän poliittinen polemiikkimme sanallista eikä fyysistä. Riidoissa ovat asiat, eivät ihmiset.
Rankka, koko kevään kestävä vaalikampanja on alkamassa ympäri Suomea. En usko, että amerikkalainen tragedia aiheuttaa meillä vastaavia intohimoja. Suomalaiset ovat rauhallinen kansa, ja me olemme kansan edustajia. Kansan valitsemina meidän tehtävämme on myös kuunnella eikä vain puhua.
Kirjoittaja on oululainen kansanedustaja (kok.) ja eduskuntavaaliehdokas.