Toimittaja Petri Hakkarainen kirjoitti ansiokkaasti (Kaleva 3.2.) umpikujasta, johon sisäilmaongelman ymmärtämisessä on päädytty.
Kirjoituksesta käy myös ilmi kuinka vähän yhteiskunta on kiinnostunut ongelmasta eikä tiedemaailmassakaan ole ennakkoluulottomasti paneuduttu ongelmaan.
Ilmeisesti tarvitaan kokonaan uusia näkökulmia ongelman selvittämiseksi. Yritän tuoda lyhyesti ja toivottavasti ymmärrettävästi uuden näkökulman ongelmaan. En halua kiistää, etteikö kosteusvaurioilla joissain tapauksissa olisi vaikutusta.
Sisäilmaongelmia on paljon rakennuksissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä. Nämä rakennukset ovat usein suhteellisen iäkkäitä, esimerkiksi kouluja tai Oulun poliisitalo.
Ongelman aiheuttaja voi tulla ihmisten mukana rakennukseen yhtä hyvin kuin johtua itse rakennuksesta.
Mitä näkymätöntä tai lähes näkymätöntä ihmiset kuljettavat mukanaan? Tämä on ihmisten mukanaan tuoma pöly. Sitä kulkeutuu hiuksissa, vaatteissa ja erityisesti kengänpohjissa.
Riippuen pölyn sähköstaattisista varauksista se kykenee kiinnittymään vastakkaisen varauksen omaaviin rakennuksen rakenteisiin ja vuosien mittaan vähitellen kertymään rakennukseen.
Ympäristöpölyssä on lukuisia komponentteja ja aiheuttajakomponenttia pitää pölyssä olla suhteellisen paljon kyetäkseen aiheuttamaan sairausoireita.
Edellä mainitut pölyltä vaadittavat ominaisuudet täyttää kumipöly, jota syntyy ympäristöön erittäin runsaasti autonrenkaiden kulumisesta, myös kengänpohjien kulumisesta vähän.
Kumipölyssä on kaksi tekijää, jotka tekevät siitä ympäristömyrkyn. Ensimmäinen on kumipölyn voimakas staattinen varaus (varaus on negatiivinen) ja tämän perusteella se kiinnittyy esimerkiksi hiuksiin, nailonvaatteisiin, lasivillaan ja erityisesti polyuretaaniin, joka on viime vuosina yleistynyt rakennusmateriaaleissa.
Toinen ja varsinainen terveyshaitan aiheuttaja on sinkkioksidi. Kumi sisältää 2–5 prosenttia sinkkioksidia. Kumin vulkanoinnissa (paistamisessa) käytetään sinkkioksidia, joka sekoitetaan raakakumimassaan. Se nopeuttaa vulkanoitumisprosessia ja parantaa kumin laatua. Sitä on vaikea korvata jollain muulla aineella.
Viime vuosina on siirrytty käyttämään entistä hienojakoisempaa sinkkioksia, hiukkaskoko on nanometrin luokkaa. Nanometri on yksi miljoonasosa millimetriä. Tämän seurauksena kumipölyssä oleva sinkkioksidi on tullut entistä haitallisemmaksi.
Vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehdyssä kokeessa hengitetyn nanokokoisen sinkkioksidin havaittiin aiheuttavan annosriippuvaisesti nopeasti samanlaisia oireita kuin sisäilmaoireista kärsivillä potilaillakin on kuvattu (hengitysteiden ärsytysoireita, ruumiinlämmön nousua).
Oireita ilmaantui jo sellaisilla pitoisuuksilla, jotka sallitaan työturvallisuusohjeissa.
Kumiteollisuuden työntekijöillä on tutkimuksissa todettu yksiselitteisesti keuhkovaurioita, ja mitä pitempi työhistoria, sen suuremmat vauriot havaittiin.
Seppo K. Junnila
LL, Haapajärvi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.