Suomalaiset asuntovelalliset ovat parin viime vuoden aikana saaneet nauttia alhaisista koroista. Asuntoluottojen korot ovat tänä vuonna olleet historiallisen alhaisia. Reaalikorot ovat lähellä nollaa, kun korkomenojen verovähennys otetaan huomioon.
Onko alhaisista koroista syytä iloita? Vastaus riippuu siitä, kenen näkökulmasta asiaa katsoo. Se mikä on etu yhdelle, voi olla toiselle haitta.
Vastaus riippuu myös siitä, mikä nähdään alhaisten korkojen syyksi. Matalat korot voivat lyhyellä aikavälillä olla tarpeellisia, mutta pitkään jatkuessa ne voivat viedä turmioon
Samalla kun matala korko ilahduttaa suomalaista asuntovelallista, se lyö korvalle velkansa pois maksaneita kotitalouksia. Kun lopultakin olisi tilaisuus säästää muullakin tavalla kuin velkaa lyhentämällä, niin perinteisille säästämismuodoille reaalikorkoa ei verojen jälkeen juuri kerry.
Alhainen korko nakertaa suomalaisten pankkien kannattavuutta, koska kotitalouksille ja yrityksille myönnettyjen luottojen korko on yli 90-prosenttisesti sidottu lyhyisiin rahamarkkinakorkoihin. Niiden alentuessa pankkien korkotuotot alenevat. Käyttelytilien korko ei alene samassa suhteessa, koska niille maksettu korko on koko ajan ollut alhainen. Näin pankkien korkokate supistuu.
Pankkien korkokatteen supistuminen ei ole asuntovelallisen huolenaihe, mutta siitä voi tulla ongelma muille. Pankit reagoivat vanhoista luotoista syntyvään korkotulojen menetykseen nostamalla uusien luottojen korkoja. Näin vanhojen asuntovelallisten saaman hyödyn maksumiehiksi joutuvat ensiasunnon ostajat ja pankkirahoituksesta riippuvat pk-yritykset.
Miksi korot kehittyneissä maissa sitten ovat niin alhaalla kuin ne ovat? Syy on yksinkertaisesti se, että näillä mailla menee huonosti. Maailmantalouden elpyminen kriisin jälkeen on hidasta, haurasta ja epätasaista. Aiemmin otettu velka rasittaa perheiden taloutta ja yritysten taseita. Siksi kulutus on vaimeata ja investoinnit viipyvät. Yhdysvalloissa pelätään deflaatiota eli hintojen kääntymistä laskuun. Siksi rahamarkkinakorkojen odotetaan siellä pysyvän lähellä nollaa vielä pitkään. Alhaisilla koroilla on pitkään jatkuessaan ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Näihin ongelmiin kiinnitti huomiota keskuspankkien omistuksessa oleva, Baselissa toimiva Kansainvälinen järjestelypankki BIS viime kesänä julkaistussa vuosikertomuksessaan.
BIS:n mukaan 2000-luvun alkupuolen matalat korot olivat yksi syy velkaantumiseen, omaisuushintojen nousuun ja riskilisien pienenemiseen. Samalla ne ohjasivat voimavaroja rahoitustoimialalle ja rakentamiseen enemmän kuin tasapainoisen kehityksen kannalta olisi ollut toivottavaa. Tämä kestämätön kehitys päättyi kriisiin. Se nosti rahoituskustannuksia tilapäisesti, kun riskilisät ampaisivat ylös.
Kriisiin reagoitiin painamalla lyhyet markkinakorot lähelle nollaa. Tämä oli välttämätöntä katastrofin estämiseksi. Sen jälkeen matalilla koroilla on pyritty pehmentämään kriisin vaikutuksia. Tulokset näkyvät muun muassa riskilisien alenemisena.
Asian kääntöpuoli on BIS:n mukaan se, että matalat korot siirtävät väistämättömän rakenteellisen sopeutumisen tuonnemmaksi. Raskaan velkataakan kanssa on kevyempi elää, kun korot ovat alhaisia. Tämä merkitsee sitä, että ylivelkaantuminen purkautuu hitaasti.
Eläke- ja sijoitusrahastoilta vaaditaan yhä korkeampaa tuottoa kuin mitä turvallisiin valtionobligaatioihin sijoittamalla on mahdollista saavuttaa. Siksi sijoitukset hakeutuvat korkeampituottoisiin kohteisiin kuten yritysten liikkeeseen laskemiin roskalainoihin ja kehittyvien maiden velkapapereihin. Roskalainoilla tarkoitetaan huonon luottoluokituksen omaavien yritysten lainoja. Luottoluokitus on heikko sen takia, että näiden yritysten taseet ovat valmiiksi huonossa kunnossa. Yhdysvalloissa niitä on tänä syksynä laskettu liikkeeseen paljon.
Sama koskee pankkeja. Alhaiset korot pitävät yllä huonojenkin asiakkaiden koronmaksukykyä, jolloin luottotappioita ei synny tai ne siirtyvät tuonnemmaksi. Tämä alkaa muistuttaa Japanin kokemusta 1990-luvulla. Siellä pankit pitivät pitkään elossa kannattamattomia yrityksiä jatkamalla laina-aikoja, kunhan korot maksettiin. Korot olivat olemattomat, koska korkokanta oli lähellä nollaa.
Sijoittajien kiinnostusta kehittyvien maiden velkakirjoihin voisi normaalioloissa pitää myönteisenä asiana. Nykyisissä oloissa näitä sijoituksia tehdään liikaa. Sen seurauksena kehittyvien maiden valuutat vahvistuvat ja niiden kilpailukyky kärsii. Jos valuutan vahvistumista pyritään estämään, rahaolot kevenevät ja inflaatio alkaa kiihtyä.
Samaan aikaan liikkeellä on myös sellaisia toimijoita, jotka lainaavat Yhdysvalloista hyvin matalalla dollarikorolla ja sijoittavat kehittyvien maiden valuuttoihin selvästi korkeammalla korolla. Myös tämä vahvistaa kehittyvien maiden valuuttoja ja heikentää dollaria. Vaarana tässä on se, että maailma ajautuu matalan koron loukkuun. Korkoja ei voi nostaa, koska talouden elpyminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa on niin hauras. Näin väistämätön rakenteellinen sopeutuminen ja velkaantumisen purkaminen siirtyy tuonnemmaksi. Lopulta ajaudutaan japanilaiseen deflaatiotasapainoon, jossa korot ovat nollassa, mutta niin on talouskasvukin. Ja hinnat alenevat. Se ei olisi hyväksi edes asuntovelalliselle.
Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.