Käsite älyliikenne on parin viime vuoden ajan ollut usein esillä. Sen tarkka sisältö on silti useimmille suomalaisille yhtä hämärä kuin joulukuinen päivä. Jonkin verran valoa on, mutta pimeys vallitsee suurimman osan ajasta.
Tuskin kenelläkään on mitään liikenteen kehittämistä vastaan, mutta joskus tuntuu siltä, että älyliikenne on kuin taikatemppu, joka ratkaisee myös nykyliikenteen tunnetut ongelmat. Uuden uljaan liikenteen tulo tuntuu sallivan jopa olemassa olevan liikenneinfran rappioittamisen, vaikka luulisi, että älyliikenne tarvitsee toimivaa tieverkostoa siinä kuin tämä nykyinen tyhmempikin liikenne.
Tekesinkesän alkupuolella teettämän kyselyn mukaan suomalaisilla ei näytä olevan suurta muutosvastarintaa älyliikenteen tunnetuille sisällöille.
Myönteisesti suhtaudutaan esimerkiksi kimppakyyteihin ja kutsuliikenteeseen. Kumpaakaan näistä ei tosin voi pitää kovinkaan uutena keksintönä. Takavuosina muun muassa verottaja oli lisäksi valmis iskemään kyntensä kimppakyyteihin, jos oli vain olemassa vaara, että joku olisi siitä muutaman lantin jopa hyötynyt. Ei siinä pelissä paljon autoliikenteen vähentämisen edut painaneet. Liekö kanta sittemmin muuttunut?
Tuloksista saatiin esille myös muutama itsestäänselvyys, kuten että suomalaisille tärkeimpiä hyvän liikkumisen ominaisuuksia ovat sujuvuus, turvallisuus, helppokäyttöisyys ja edullisuus. Vai kuvitteliko joku todella, että tuloksiksi olisi saatu ruuhkaisuus, turvattomuus, vaikeus ja kalleus?
Toisaalta liikkumisen ominaisuuksissa vähiten suomalaiset arvostavat yhteisöllisyyttä ja kokemuksellisuutta, joka taas tuntuu oudolta, kun samaan aikaan kimppakyyteihin suhtaudutaan myönteisesti.
Myös halukkuutta älyliikenteen uusien palvelujen käytölle näyttäisi löytyvän. Yli puolet suomalaisista suhtautuu muun muassa myönteisesti siihen, että säännöllistä julkista linjaliikennettä korvattaisiin enenevissä määrin kutsuliikenteellä.
Lisäksi hieman yli puolet suomalaisista olisi halukkaita lisäämään julkisen liikenteen käyttöä, mikäli liikenneyhteydet olisivat aiempaa paremmin saatavilla.
Julkisen liikenteen, kutsuliikenteen jo jopa taksien käytön lisäämisen rinnalla oma auto on silti tärkeä suomalaisille edelleen.
Vain kolmannes olisi valmis nimittäin luopumaan käytössään olevasta autosta, vaikka saisivat taksin käyttöönsä aina tarvittaessa autoilun kustannuksia vastaavalla rahasummalla.
Itse näkisin, että autokannan nopeampi uudistaminen olisikin osa älyliikenteen kehittämistä, ovathan nykyautot monella tapaa fiksumpia kuin se keskimäärin yli 11 vuotias henkilöauto, joka teillämme tällä hetkellä liikkuu.
Korkeaan keski-ikään taas on syynä rankka autoverotus, ja kun tähän lisätään talouden ongelmat, ollaan tilanteessa, jossa autokantamme keski-ikä koko ajan vain kasvaa.
Verotusta on haluttu vuosia muuttaa, mutta valtiovarainministeriö haluaa itsepintaisesti pitää kiinni nykymallista, oli siinä sitten sitä kaivattua älyä tai ei.
Toistaiseksi autoveron tuotto on kasvanut joka kerta, kun verotusta on helpotettu. Viimevuosien kiristämisellä on ollut päinvastaiset vaikutukset, mutta en ole kuullut, että kukaan olisi joutunut vastuuseen pieleen menneistä tuottoarvioista. No, ovathan ne lain perusteluissa näyttäneet hienoilta.
Viimeksi, kun verotusta helpotettiin, tehtiin se päästöjen vähentämisen nimissä. Sen jälkeen vuotuista perusveroa on jo kerran korotettu niin, että suhteellisesti suurimmat korotukset kohdistettiin juuri kaikkein pienikulutuksisimpiin autoihin. Ennakkotietojen mukaan sama linjaus on saamassa jatkoa ensi vuoden alusta.
Yli-innokkaalla verotuksella on tunnetusti pilattu Suomessa monta hyvää asiaa.
Kolumni