Supertiistai lähestyy. Esivaalit ja valintakokoukset pidetään parissakymmenessä Yhdysvaltain osavaltiossa, ja sen jälkeen molempien pääpuolueiden ehdokkaat ovat selvillä.
Tai ehkä eivät sittenkään. Tämä vaalikierros on alkanut kummallisesti, ja voi sellaisena myös jatkua. Supertiistaikin voi tuottaa niin tasaisen lopputuloksen, että kisa ei olekaan vielä sillä ohi. Etenkin, kun esivaalimyllyn jäljiltä jää "villejä" valitsijamiehiä, joiden tuoma marginaali voi kallistaa lopputuloksen johonkin suuntaan.
Hillary Clintonin ja Barack Obaman kaksintaistelu voi käytännössä olla ohi keskiviikkoaamuna, tai sitten se voi ratketa vasta elokuun puoluekokouksessa. Kohtahan tuon näkee. Sama koskee republikaaneilla John McCainia ja Mitt Romneyta.
Nämä neljä nimeä ovat nyt esillä, ja hyvästä syystä. Mutta jäljelle jää yksi ongelma: iso määrä amerikkalaisia, joihin yksikään noista ehdokkaista ei vetoa. Toisin sanoen pitkälti se joukko, jonka ansiosta George W. Bush on maata kahdeksan vuotta johtanut. Tai ehkä on kaiken nähdyn valossa oikeampaa kirjoittaa se lainausmerkkeihin, siis "johtanut".
Demokraattien ehdokkaalla, oli hän sitten Obama tai Clinton, ei ole mitään toivoa tavoittaa konservatiivista ja uskonnollista äänestäjäkuntaa, joka karsastaa liittovaltion hallitusta sydämensä pohjasta. Bushin vaalikoneisto osasi aikanaan kalastaa niillä vesillä.
Mutta ei sinne hevin vetoa myöskään John McCain tai mormoni Mitt Romney. Republikaanien valitsijamiehiä he kyllä saavat, puolueen syvän kannatuspohjan tuki on asia erikseen.
Vielä republikaanien ehdokaslistalla ovat myös Mike Huckabee, Iowan voittaja -- ja Ron Paul, ehdokas, jolla näkyy olevan oma tukiryhmä jopa Helsingissä.
Lehtien arkistoista Paulin nimi löytyy vain hajaviitteinä. Amerikkalaisessakin julkisuudessa hänestä tuntuu näkyvän vain vilauksia. Silti mies on republikaanien neljäs jäljellä oleva ehdokkuuden tavoittelija, jolla internetissä on hyvin vannoutunut kannattajakunta.
Joukot pois Irakista ja saman tien joka paikasta muualtakin, verot alas, eroon kansainvälisistä järjestöistä YK:sta alkaen, hallituksen rooli minimiin -- siinä teksasilaisen lähtökohtia alkajaisiksi. Yksilön vapaus yli kaiken muun.
Ei noilla eväillä varmaan ehdokkaaksi päästä, mutta niillä on sinnitelty supertiistaihin asti. Ron Paulin valtakunnallinen kannatuskin on noussut noin yhdestä noin viiteen prosenttiin, ilman mitään pääsyä näkyvään julkisuuteen. Äärimmäisen yksilönvapauden sanomalla on kuuntelijoita, sillä se edustaa yhtä näkemystä Amerikan perusideasta.
Samoin on yleisöä uskonnollisella konservatiivisuudella, jota Huckabee edustaa. Hän näkyy pärjäävän vaalikeskusteluissa hyvin ja on kaikkea muuta kuin pois pelistä. Paitsi että kampanjarahat ovat loppu.
Euroopassa on hyvä muistaa, että Bush ihan oikeasti voitti itselleen toisen kauden. Jossain on se enemmistö, joka häntä äänesti, ja heistä moni hakee itselleen nyt ehdokasta. Clinton tai Obama eivät sitä taatusti ole, ja vaikeaa on McCainillakin.
Kun talous vielä on romahtamassa käsiin, aika monen amerikkalaisen hätä ja huoli kasvaa.
Tässä vaalikentässä on yhä ehdokkaan, mahdollisesti jopa tulevan presidentin mentävä aukko. Sinne mennään selkeällä, vetoavalla konservatiivisella sanomalla, jos yleensä mennään. Jos tuo aukko jää tällä erää täyttämättä, ajat todella ovat muuttuneet.
***
Julkisen sanan neuvosto tuomitsi Ritva Santavuoren tv:ssä laukomat rasistiset puheet Barack Obaman isoäidistä. Taisi käydä kuten joillekin mieskansanedustajille: käsitys huumorista heittää pahasti.