Vilkas kansalaiskeskustelu asettaa kovan velvoitteen Oulun Kastellin suurkoulun suunnittelijoille. Esiin nostettuja huolenaiheita ei sovi unohtaa.
Suurkoulu, jättikoulu, mammuttikoulu, monitoimitalo. Oulun Kastelliin suunniteltu uudisrakennus sai aikaan kiivaan paikallisen keskustelun ja nousi jopa valtakunnalliseksi uutisaiheeksi, kun kaupunginvaltuusto maanantaina kokoontui tekemään vihdoin päätöstä asiasta.
Valtuuston äänestyskonekin hajosi kiivaudessa, mutta päätös oli yksiselitteinen: ylivoimainen enemmistö Oulun valtuutetuista kannatti suurkoulua. Päätös syntyi demokratian pelisääntöjen mukaan, joten siihen on tyytyminen.
Valtuuston päätöksen jälkeen päästään vihdoin eteenpäin koulukysymyksessä, joka on hiertänyt ratkaisemattomana jo vuosikausia. Viivyttelyyn ei enää olisi ollut varaa. Esimerkiksi nykyisen Oulunsuun koulun sisäilmaongelmat ovat niin pahoja, että rakennuksesta on yksinkertaisesti päästävä eroon.
Lähiseudun muitakin kouluja on väistämättä remontoitava, ja tätä palapeliä pyöriteltiin Oulussa pitkään löytämättä toimivaa ratkaisua - kunnes kaupungilla huomattiin, että kyseisen alueen keskellä on riittävän iso rakennuskelpoinen tontti. Sellainen, johon voitaisiin kerralla rakentaa kaikki tarvittavat tilat.
Mutta kun näin tehdään, Ouluun syntyy yksi Suomen suurimmista koulukeskuksista, jossa on toimintoja päiväkodista lukioon. Se taas sai monet kasvatusalan asiantuntijat, vanhemmat ja koululaiset kavahtamaan ajatusta ja osallistumaan aktiivisesti keskusteluun.
Suurkoulua vastaan käytetyt monet puheenvuorot ovat olleet painavia ja perusteltuja, eikä niitä sovi vähätellä. Yleinen mielipidekin oli selkeä: kunnallisvaalien alla julkaistun Kalevan mielipidekyselyn mukaan jopa 77 prosenttia oululaisista vastusti suurkoulua.
Päällisin puolin voi näyttää siltä, että Oulun päättäjät viis veisaavat kaupunkilaisten mielipiteestä. Kuntademokratian kannalta sellainen ei tiedä hyvää. Mutta aivan noin yksioikoinen ei kuvio silti ole.
Kehnointa päätöksentekoa olisi ollut jättää päätös tekemättä. Toimivaa nykytilojen peruskorjausvaihtoehtoa ei ole kyetty löytämään. Edessä olisi ollut oppilaiden kuljettelu evakkotiloihin pitkin kaupunkia. Uudisrakennus ratkaisee monta ongelmaa yhdellä kertaa. Oleellinen kysymys tietysti on, syntyykö samalla uusia, suuruudesta johtuvia ongelmia.
Juuri tähän on kansalaiskeskustelussa puututtu painokkaasti. Vaikka koulun perustamispäätös on tehty, keskustelu ei ole ohi. Vanhempien, lasten ja kasvatusalan ammattilaisten huoli on otettava vakavasti. Uuden koulukeskuksen suunnittelijoiden on tehtävä kaikki voitava oletettujen ongelmien eliminoimiseksi, jotta kaupunkilaisten horjuva luottamus koulusuunnitelmaa kohtaan saadaan poistettua.
Pienten lasten ympäristön on oltava selkeä ja turvallinen.Lasten ja nuorten on tunnettava, etteivät he ole pelkkä "karjalauma". Lapsivaikutusten arviointi on oleellinen osa tätä prosessia. Myös kaupungin on kannettava vastuunsa. Parhaat vaihtoehdot eivät ole halvimpia vaihtoehtoja, sillä nyt rakennetaan konkreettisesti tuhansien lasten tulevaisuutta.
Kuusiluodon koulutalo on juuri viettänyt satavuotisjuhliaan Oulussa. Aikanaan oli varaa rakentaa siitä hieno jugendarkkitehtuurin edustaja. Voiko tuleva suurkoulukin kestää aikaa ja voivatko oppilaat siihen kiintyä? Vastauksen molempiin on oltava kyllä, jotta valtuuston päätöstä voidaan aikanaan pitää kaukonäköisenä eikä kohtalokkaana.