Reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen päädyin kokeilumielessä kykkimään hillajängälle. Yhtä vaivalloista se oli kuin joskus aikoinaan - kymmenen litran ämpäri on suurimmillaan juuri hillaa poimiessa. Marjoja sieltä täältä keräillessä oli aikaa miettiä syntyjä syviä, kuten esimerkiksi sitä, kuinka marjanpoimintakin on uutisten perusteella nykyään kaikkea muuta kuin harmitonta ajanvietettä.
Lehtitietojen mukaan osa lappilaisista on vetänyt marjat nenäänsä siitä, että muutamat yritykset ovat palkanneet ulkomaalaisia poimijoita. Kahmivat kuulemma mistä sattuu, vaikka marjat olisivat vielä raakoja, ja jättävät autotkin keskelle kärrypolkua. Marjajobbarit ovat saaneet moitteita myös ulkomaalaisia kyykyttävistä työehdoista. Kritiikkiä varten on pitänyt jopa perustaa oma vihjepuhelin, johon voi soittaa ja kertoa havaintonsa törttöilevistä marjanpoimijoista.
Kaikin puolin absurdilta kuulostava juttu, paitsi että se on täyttä totta.
Ulkomaalaisia marjanpoimijoita ei hillareissullani tullut vastaan, mutta kotimaisia sääskiä jonkin verran. Ne ainakin olivat tehokkaita hommassaan.
Ulkomaalaiset marjastajat antavat potkua jokavuotiselle äimistelylle, kuinka suomalaisille eivät marjat enää kelpaa. Ihan toiselta puolelta maapalloa täytyy tänne tulla poimimaan ne ja sitä rataa. Arkikokemuksien mukaan tätä äimistelyä harrastavat erityisesti kaupunkilaiset, jotka itse poimivat kesässä marjoja korkeintaan sangollisen siitä kesämökin nurkalta. Syrjäseudulla puheet laiskoista kerääjistä harmittavat. Marjanpoimintaan sisältyy siis hieman kaupunki-maaseutu -vastakkainasettelua.
Ja kun touhuun liittyy vastakkainasettelua ja intohimoja, ei poliitikkokaan malta pysyä poissa kuviosta. Tänä kesänä pelin avasi perussuomalaiset. Puolueen varapuheenjohtajan mielestä työttömät pitäisi laittaa marjastamaan suomalaisen elintarviketeollisuuden tarpeisiin.
Ottamatta sen kummemmin kantaa ajatuksen järkevyyteen voi kuitenkin todeta, että järjestelyllä olisi työllistävä vaikutus ainakin poliisissa, rajavartiostossa ja puolustusvoimissa. Nimittäin kadonneiden marjastajien määrä kasvaisi pomminvarmasti, kun esimerkiksi pääkaupunkiseudun porukkaa käskytettäisiin lappilaisen jängän reunalle.
Kaiken tämän lisäksi marjanpoiminta on myös sukupuolikysymys. Suomalaisen sanonnan mukaan pitää olla "mies eikä marjanpoimija", kun halutaan korostaa jonkin tehtävän maskuliinisia vaatimuksia. Samaan aikaan jokamiehenoikeudet takaavat, että kuka tahansa, mies tahi nainen, saa poimia metsästä marjoja. Jokainen ukko voi siis poimia marjoja, mutta sitä tehdessä miehinen status saattaa surkastua.
Näitä marjastukseen liittyviä ongelmia pohtiessa sanko täyttyikin nopeasti. Ei nyt ihan täyteen, mutta ainakin pohja peittyi.