Vaikka kansanedustajilla on taas edessään pitkä kesäloma, eivät kaikki voi heittäytyä täysin vapaalle. Niiden, jotka mielivät jatkaa parlamentaarikon uraansa, pitää heitellä ääniverkkojakin maalisvaaleja varten.
Eduskunnan jättää tulevissa vaaleissa vapaaehtoisesti melko harva edustaja. Sen sijaan kirjoittamaton, mutta itseään toistava tosiasia on se, että äänestäjät vaihtavat noin kolmanneksen edustajista. Myös vaalipiirissä tapahtuneet muutokset heijastuvat tuloksiin.
Ennakkoon yksi suurimmista mielenkiinnon kohteista on vihreiden puheenjohtajan Tarja Cronbergin kohtalo. Hänellä on todella vaikeuksia uusia paikkansa Pohjois-Karjalasta, jossa valittavien edustajapaikkojenkin määrä putoaa seitsemästä kuuteen.
Lex Cronbergiksi ristitty vaatimus vaalijärjestelmän uudistamisesta ei ehdi apuun, vaikka vihreät saivat vaatimukselleen tukea myös kokoomukselta ja vasemmistoliitolta. Maalisvaalit käydään vanhan mallin mukaisesti.
Tilanne on kummallinen, sillä kaikki tunnustavat yksimielisesti nykyisen vaalijärjestelmän epäoikeudenmukaisuuden. Korjausliikettä ei kuitenkaan tehdä. Vaikka ongelmat tiedetään, yhteistä tahtoa ratkaista asia ei löydy. Erimielisyys nousee esiin heti, kun ryhdytään puhumaan siitä, mitä pitäisi tehdä.
Vaalijärjestelmän uudistamisesta on kirjoitettu mustaa valkoiselle parinkin hallituksen ohjelmaan. Lopulta kaikki on tyssännyt taktisiin laskelmiin ja puhtaaseen vallanhaluun.
Nykyjärjestelmä suosii suuria puolueita. Keskusta ja SDP haluavat turvata valtansa vastaisuudessakin.
Keskustasta ex-puoluesihteeri Eero Lankia liputti remontille, mutta muuten uudistusta ei ole pidetty puolueessa kiireellisenä. SDP:ssä yksittäiset ministeritkin motkottavat, mutta puoluetoimistossa ei remonttihenkeä ole löytynyt. Puheenjohtaja Eero Heinäluoma painoi jarrua jo puoluesihteeriaikanaan.
Sen sijaan kokoomuksen puoluesihteeri Harri Jaskari kiirehti oikeusministeri Leena Luhtaselta uudistusta yhdessä vasemmistoliiton ja vihreiden puoluesihteereiden kanssa. He esittivät, että Luhtanen asettaisi eduskuntapuolueiden edustajista koostuvan työryhmän valmistelemaan virkamiesten tuella uudistusta, joka voitaisiin kirjata tulevan hallituksen ohjelmaan.
Puoluesihteerit painottavat, että jollei seuraavaan hallitusohjelmaan saada selkeitä linjauksia uudistuksen sisällöstä, voi käydä samoin kuin jo kahden edellisen hallituksen kohdalla: ongelma kirjataan, mutta yhtään sen enempää ei tapahdu.
Vallan maksimoinnin halussaan suuret puolueet tallovat sumeilematta demokratian pelisääntöjä. Äänestäjien mielipiteet laitetaan eriarvoiseen asemaan. Kun väki pakkautuu kasvukeskuksiin, pienet vaalipiirit menettävät kansanedustajan paikkoja. Nyt suurissa vaalipiireissä riittää kansanedustajan paikkaan kolmen prosentin kannatus, mutta pienissä vaalipiireissä puolueen tai vaaliliiton pitää kerätä jopa 14 prosentin kannatus.
Pienten puolueiden on jatkossa entistä mahdottomampi saada ehdokkaitaan vaaleissa läpi. Ilman vaalipiiriuudistusta tilanne on lopulta se, että voidaan unohtaa puheet siitä, että eduskunta on kansa pienoiskoossa.
Mikään uusi liike ei koskaan tule tekemään läpimurtoa eduskuntaan pienessä vaalipiirissä. Sellainen on myös seitsemän kansanedustajan Lappi.
Jatkoakin ajatellen Lappi on erityisalue. Toisin kuin Itä-Suomessa Lapissa ei voida nykyjärjestelmän ongelmia ratkaista niputtamalla vaalipiirejä yhteen. Jos Lapin ja Oulun vaalipiirit yhdistettäisiin, syntyisi maantieteellisesti jättiläismäinen vaalipiiri, mutta varsinaiset ongelmat jäisivät entiselleen. Jo ehdokkaiden kampanjointi tulisi alueen laajuuden takia suorastaan mahdottomaksi.
Vuosien saatossa malleja vaalitavan suhteellisuuden parantamiseksi on kehitelty nippu. Vaalitoimikunta 2001 tarjosi viittä erilaista mallia. Yksimielisyyteen ei päästy, mutta kuudettakaan mallia ei ole keksitty.
Myös Parlamentaarinen kansanvalta 2007 -toimikunta muistutti, että nykyjärjestelmässä oleva piilevä äänikynnys asettaa äänestäjät eriarvoiseen asemaan. Ratkaisun avainta ei tämäkään toimikunta löytänyt. Pelkkä ongelman tunnustaminen ei enää riitä. Puolueiden pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä toimiin.
Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan ensi kevään hallitusneuvotteluja varten muistiota vaalijärjestelmän uudistamisvaihtoehdoista. Seuraavan hallituksen on syytä edetä asiassa rivakasti.
Parhaimmillaankin aikaisin ajankohta, jolloin muutos voi tapahtua, on vuoden 2011 eduskuntavaalit. Mikäli taas valitaan malli, joka vaatii myös perustuslain muutoksia, uudistus venyy vuoden 2015 vaaleihin. Paras olisi, jos päätettäisiin toteuttaa uudistus 2011. Se vaatii vain sen, että demokratian ja tasa-arvon toteutuminen asetetaan oman vallanhimon edelle ja että uusi hallitus panee jo alkutaipaleellaan muutokset alulle.