Bratislava Siitä on kulunut aikaa jo 26 vuotta, kun nuori oululaistoimittaja tutustui ensimmäisissä MM-kisoissaan Prahassa kollegaan, joka monella tavalla aukaisi pohjoisen pojan silmiä ymmärtämään ja oivaltamaan. Silloin tuo maa oli vielä jykevästi Tshekkoslovakia, eivätkä vähemmistökansalaiset pitäneet isoa ääntä tekemistään.
Mutta tämä mies piti. Ondrej Gajdos oli tulisieluinen slovakkipatriootti monella tavalla. Hänellä oli kolme unelmaa, jotka siihen aikaan tuntuivat todella kaukaisilta.
"Eräänä päivänä Slovakialla on oma maajoukkue, Peter Stastny tulee nostamaan Slovakian A-sarjaan ja eräänä päivänä me voitamme MM-kultaa."
Näin sanoi Ondrej 26 vuotta sitten. Ja mitä historia kertoo?
Slovakia itsenäistyi samettivallankumouksen pyörteissä 1.1. 1993, ja maa nousi lähes 40-vuotiaan Stastnyn johdolla C-sarjasta A-sarjaan kahdessa vuodessa 1994-1995. Göteborgissa 2002 Slovakia juhli historiallista maailmanmestaruuttaan.
Ondrej hymyilee veikeästi.
"Sinäkö muistat, mitä minä sanoin", nyt hieman yli viisikymppinen slovakkitoimittaja ihmettelee.
Se oli aikaa, kun Neuvostoliitto hallitsi MM-kekkereitä itsevaltiaan tavoin. Kaikki itänaapurimme parhaat pelaajat olivat aina maajoukkueen käytössä, koska rautaesirippu NHL:ään aukeni vasta 1990-luvun alussa.
Muistattehan viisikon Sergei Makarov - Igo Larionov - Vladimir Krutov, Vjatseslav Fetisov - Aleksei Kasatonov. Ehkä kaikkien aikojen paras omalla alallaan, mutta 1985 Tshekkoslovakia mursi kultamitalillaan ylivallan ja sai koko maan sekaisin.
Juhlassa olivat mukana niin tshekit kuin slovakit. Maailmanmestaruus oli yhteinen.
Kuin sattumalta Orange-areenan lehdistökeskukseen astelee Darius Rusnak - vuonna 1985 Tshekkoslovakialle MM-kultaa voittaneen joukkueen kapteeni.
"Darius Rusnak, Josef Golonka, Peter Stastny", Ondrej luettelee Slovakian kiekkoilun suuret kansallissankarit.
"Sen jälkeen tulee pitkä rako."
Rusnak saa lehdistökeskuksessa aikaan heti pienimuotoisen härdellin, kun turvatarkastuksessa virkailijat alkavat pyytää nimikirjoituksia. Olalle taputtelijoita ja kättelijöitä riittää jonoksi asti. Slovakia palvoo sankareitaan.
"Koska kisat ovat täällä Slovakiassa, haastattelupyyntöjä tulee jatkuvasti. On oikeastaan aika hämmästyttävää, miten ihmiset muistavat edelleen sen vuoden 1985 mestaruuden niin elävästi", Rusnak lausuu.
Ondrejta ei saa houkuteltua yhteiskuvaan Rusnakin kanssa.
"Hän on sankari. Minä olen vain sankareista juttuja tekevä toimittaja."
Rusnak on työskennellyt vuodesta 2000 lähtien maan presidentin kansliassa. Orange-areenalla hän katselee pelejä vierekkäin maan presidentin Ivan Gasparovicin kanssa.
Suomessa Rusnak muistetaan KalPa:n SM-liigajoukkueen virtuoosimaisena pelaajana niinä vuosina, kun Kärpät tahkosi sarjaporrasta alempana.
Tuohon aikaan KalPa:n toimitusjohtajana toimi muuan Juha Junno, joka 1989 neuvotteli Rusnakin ja Peter Slaninan - slovakkipelaaja hänkin - sopimukset Kuopioon.
Tuohon aikaa idästä sai pelaajia halvalla.
"Ruoka, juokseva vesi ja sähkö", kerrotaan sopimuksen sisällöstä.
Nykyään slovakkeja saa vain euroilla tai dollareilla, eivätkä he ole mitään halpoja pelaajia. Yhdessä ääripäässä komeilee Marian Hossa, jolle Chicago maksaa vaivan palkkaa yhdessä kaudessa 7,9 miljoonaa dollaria eli yli kuusi miljoona euroa.
Vaikka Ondrejn unelmat ovat toteutuneet, hän heittää ilmaan uuden hurjan haaveen.
"Maailmanmestaruus täällä Bratislavassa."
Juuri nyt Slovakian unelma MM-kullasta näyttää mahdottomalta, mutta koska sanat kuuluvat Ondrej Gajdosille, niihin pitää suhtautua vakavasti.
"Olen sen verran realisti, että tänä vuonna en usko mestaruuteen. Nolla pistettä jatkosarjan alkuun on liian vähän."
Jos mestaruus ei napsahda kohdalle nyt, seuraavan kerran Slovakia isännöi MM-kisoja nykykierrolla joskus vuoden 2023 kieppeillä. Silloin on edessä uusi yritys.
Nämä unelmat eivät koskaan kuole.