Hevonen oli sodissa korvaamaton apu. Se kuljetti raskaita ammuksia hangessa ja soita pitkin. Suomenhevonen kuljetti myös rintamalla haavoittuneita ja kaatuneita suomalaisia. Samaan aikaan kotirintamalla naiset ja nuoret tekivät hevosen kanssa maatilan töitä.Talvisodassa miesten mukana oli yli 80 000 hevosta ja jatkosodassakin noin 45 000. Hevosia kuoli sodissa yli 22 000.
Kiimingissä asuva Simo Miesmaa joutui Karjalan Kannaksella vuonna 1944 yhtäkkiä hevosmieheksi. Tykistössä olleille miehelle annettiin hevonen huollettavaksi, eikä kaupunkilaispoika, Tuiran kasvatti, tiennyt aluksi mitä tehdä.
"Minulle sanottiin, että tuossa on hevonen ja tuossa kärryt. Vakituinen hevoskuski oli lomalla. Minä ajattelin, että herranen aika: miten minä pärjään. En ollut koskaan edes valjastanut hevosta", Miesmaa kertoo.
"Katsoin muilta mallia, miten kuolaimet laitetaan suuhun ja niin se vähitellen sitten onnistui. Hevonenhan kyllä hoksasi, että Simo ei ole hevosmies", Miesmaa hymyillee.
Ilman hevosta ei sodassa olisi pärjätty, kertoo jalkaväkirykmentti 12: n, niin kutsuttujen jänkäjääkärien riveissä Sallassa taistelun aloittanut oululainen Matti Aitto-Oja.
"Hevosille laitettiin satulat ja patjapusseihin kahdelle puolelle ammuksia. Painelimme soita ja jänkiä pitkin, eikä ammuksia ilman hevosia olisi pystynyt viemään", Aitto-Oja muistelee ja kehuu suomenhevosta parhaaksi tähän hommaan.
"Suomenhevonen oli sitkeä ja tottelevainen. Hevosia hukkui suohon jo mennessä matkalla. Jos hevosta ei saanut suosta pois, se ammuttiin siihen. Muuta vaihtoehtoa ei ollut", Aitto-Oja kertoo.
Hevosella myös tuotiin ja vietiin postia.
"Kerran sattui keskitys huoltoporukkaan ja paljon hevosia haavoittui. Kersantti Mielonen, Karjalan poikia, vastasi hevosten kunnosta kysyttäessä että ei ole muita kuin jalkapoikkiloit koniloit", Aitto-Oja muistelee.
Sodan jälkeen hevoset palautettiin koteihinsa. Monet muistavat, että oma hevonen osasi asemalta suoraan kotiinsa sodan viemien vuosien tauon jälkeen.
"Iso talli oli kerätty täyteen hevosia. Eräs isäntä meni hakemaan omaa hevostaan ja jutteli toisen miehen kanssa tallin ovella, kun tallin perältä joku hevonen hörähti. Se oli isännän ori, joka tunnisti isäntänsä äänen neljän vuoden jälkeen", Simo Miesmaa kertoo.