Iissä järjestettiin menneenä viikonloppuna ensimmäinen IlmastoAreena-tapahtuma. Hieno juttu itsessään. Olin itsekin mukana järjestöjen vapaaehtoisena ja sain myös käydä paikalla useita mielenkiintoisia keskusteluja hyvässä hengessä.
Ehdin myös kuuntelemaan joitakin lavalla olleita keskusteluja, muun muassa kuntapäättäjien ja puoluejohdon paneeleja sekä viimeistä paneelia, jossa puhuivat avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja sekä Climate Leadership Coalitionin toiminnanjohtaja Jouni Keronen ja pääekonomisti Timo Tyrväinen.
Mukana oli siis Suomen tasolle varsin vaikutusvaltaisia henkilöitä.
Huolestuttavaa kaikissa näissä keskusteluissa oli niiden puhujien suunnaton usko uusien innovaatioiden ja kehittyvän teknologian kykyyn pelastaa planeettamme elinkelpoisuus. Viime vuosien ajatus, että talouskasvu ei voisi enää jatkua, jos haluamme selviytyä ekokriisistä, on sekin kuulemma ollut vain harhaa. Kasvun jatkumisesta vauhdikkaana vielä jatkossakin kohkattiin silmät kirkkaina.
Ilmastonmuutos ei kuulemma olekaan nykyiselle elämänmuodollemme uhka, vaan pikemminkin mahdollisuus tienata ja jopa nostaa elintasoamme entisestään, kunhan teemme asiat ”oikein” muun muassa tuottamalla energiamme toisilla, kuulemma puhtailla tavoilla. Valtaojan mielestä ihmiskunnan tuleekin tuottaa jatkossa energiaa jopa viisinkertainen määrä nykyiseen nähden, ja esimerkiksi puheet 17 asteessa asumisesta ovat vain turhaa pelottelua ja ahdistuksen luomista.
Näiden julistajien mukaan tämä talouskasvu tulee ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun nimissä tehtyjen innovatiivisten vientituotteiden ansiosta. Mistähän he luulevat näiden lunastajien maksukyvyn tulevan, ellei luonnonvaroista päästöjä aiheuttamalla?
Väestönkasvun ripeä jatkuminen näytti sekin olevan edelleen vain jokin mystinen luonnonvoima, jolle emme mahda mitään.
Tokihan esimerkiksi energiaa kohtuudella ja viisaasti uusiutuvilla muodoilla tuottamalla luonnonvaroja kuluu ja päästöjä aiheutuu vähemmän. Jotkut yksittäiset keksinnöt saattavat vähentää aiheuttamaamme haittaa, mutta pitkässä juoksussa on valtava riski luottaa vain kehitykseen. Keksintöihin liittyy aina riskejä, joskus erittäin vakavia. Samalla uuden kehittämisen aikana aiheutuu runsaasti lisäpäästöjä.
Sekä väestönkasvun että teknologisen kehityksen, toinen toistaan tukien, vuoksihan nykyisessä kriisissä juuri olemme. Jo ties kuinka kauan on uskottu ja väitetty teknologisen kehityksen pelastavan meidät siltä, joka juuri sillä itsellään on luotu. Millä perusteella tähän pitäisi vielä uskoa?
Tehokkaimpia ilmastotekoja on juuri päästöjä aiheuttavien asioiden tekemättömyys. Elonkehän varjelu on todellisuudessa lopettamista, vähentämistä, säästämistä, pidättäytymistä, uhraamista, elämistä niukemmin.
Kun eläisimme siten, mikä oli vielä vähän aikaa sitten hyvä ja tarpeet täyttävä tapa elää, meillä ei olisi suurtakaan hätää.
Ilmastonmuutoksen torjunnan ja luonnonsuojelun keskiössä on oltava energiantuotannon ja kulutuksen vähentäminen, ei teknologinen kehitys.
Jari-Petteri Suutari
Martinniemi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.