Jotkut työtehtävät ja -yhteisöt antavat paljon, jättävät positiivisen jälkensä. Tämän koki hortonomi Hannu Keränen hoitaessaan Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan arboretumia eli puulajipuistoa vuonna 1993.
"Tämä oli ensimmäinen tärkeä kasvikokoelma, jossa työskentelin. Ryhdyttyäni opiskelemaan kuvataiteita sain ajatuksen, että haluaisin viedä puutarhaan jotain takaisin."
Kuvataiteen maisteri ei ole unohtanut alkuperäistä ammattiaan. "Olen erikoistunut ympäristö- ja tilataiteeseen, ja nyt viime vuodet valmistumiseni jälkeen hakenut keinoja, joilla yhdistää puutarha ja taide."
"Olen nähnyt puutarhan ja taiteen aina yhtenäisenä", Keränen toteaa.
"Esimerkiksi Kiinassa, jossa olen opiskellut kahteen otteeseen, tämä on itsestään selvä kulttuurinen asia. Meillä Suomessa kirjoitettiin puutarhasta taiteena viimeksi joskus 1700-luvulla - nyt vasta uudelleen asiaa on alettu katsoa näin."
Hän painottaa kuitenkin, ettei kaiken puutarhan ole tarkoitus olla taidetta.
Hannu Keräsen teos on installaatio koostuen kolmesta teräsaltaasta, joilla kullakin on oma, orgaanista materiaalia käsittävä pintansa. "Jokainen on oikeastaan itsenäinen työnsä, minimalistinen, jossa olen leikkinyt kasviaiheella", hän kertoo.
"Ensimmäisen laatikon pinta on kuusenneulasista, toisen lepänkävyistä. Kolmannessa on horsman siemenkotia. Minulla oli muut materiaalit mielessä, mutta nämä horsmat tulivat tuolla ulkona kulkiessa tilalle", kotiseudullaan Puolangalla tällä hetkellä asuva Keränen kertoo.
Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan yhtenä tehtävänä on toimittaa Pohjois-Suomen alueelta kerättyjä siemeniä ja kasvipistokkaita kansainväliseen siemenvaihtoon. Niinpä Keräsen installaation teema sopii siksikin sen tiloihin mainiosti.
Lue lisää lauantain Kalevasta!